Voikukka

Voikukka lempi rohdoskasvini nokkosen ja siankärsämön rinnalla.

Voikukka on varmasti myös yksi niistä kasveista, joka on saanut suurimmat inhot osakseen. Niitä ollaan repimässä juurineen heti kaksin käsin, kun ensimmäiset lehdykkää tai nuput ovat ilmestyneet puutarhaan. Ne tuottavat silti myös suurta iloa. Ainakin lapsille silloin, kun kukintojen jälkeen muodostuu siemenistä hahtuvapalloja, joita he puhaltavat kilpaa toistensa päälle.
​
Itse olen ehkä jo äidinmaidon kautta saanut rakkauteni voikukkaan, sillä äitinikin on juuri tästä kasvista tehnyt opiskelunsa lopputyön. Rakastan voikukan kirkkautta ja tapaa löytää loistonsa ankeimmastakin pihamaalta tai tienvierustalta. Jo ensimmäisten kukintojen työntyessä pihallemme olen keräämässä niitä pylly pystyssä intoa puhkuen. Ihanan hunajainen maku viimeistelee mukavasti aamiaisleivän.

Voikukan kukinto ja lehdet ovat vallan mainio lisä ruuanlaitossa kuten salaateissa, keitoissa ja leivän päällä  sekä myös teen joukossa. Voikukasta  voidaan käyttää hyödyksi koko kasvi kukinnosta juureen saakka (hmm… varren olen jättänyt käyttämättä ja antanut kanojemme syötäväksi ihan vaan karmean makunsa vuoksi), joko kuivattuna tai tuoreena. Voikukka on myös tehokas rohdoskasvi, jonka vaikutukset ovat moninaiset kuten toimia tehokkaana kuona-aineiden poistajana ja elimistön puhdistajana. 
​
En siis turhaan valinnut yritykseni logoksi ja keulahahmoksi voikukkaa... ​