Eilen löysin itseni lähiseudun kyläyhteisön saunasta monen muun innokkaan saunojan ja avantouimarin seasta. Siellä me istuimme vieri vierin, jonkun aina toimiessa löylyn heittäjänä ja vuoron perään kävimme kastautumassa hyisessä vedessä.
Ja voi että sitä tunnetta, kun uskaltautuu kastautua ja nousee sen jälkeen ylös vedestä. Veri alkaa kiertää kohisten pitkin jalkoja ja ihana lämmöntunne valtaa sisuskalut. Samalla tuntuu, että ajatuskin olisi kirkkaampi. Tämä yhteisöllisyys luo myös hymyn korville ja naurun huulille. Ajatella miten joku harrastus voi tuoda toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset yhteen puolialastomana hikiseen huoneeseen ja välillä hyppäämään yhdessä jäiseen veteen. Hullua toteaisivat monet kokemattomat, mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen on moni jäänyt tähänkin hullutukseen koukkuun.
0 Comments
Leave a Reply. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |