Viherpeukalo

Tähän aikaan vuodesta alkaa pikkuhiljaa oma viherpeukaloni työntymään pintaan. Siitä en tiedä miten vihreä se todellisuudessa on, mutta yritystä ja tahtoa ainakin löytyy. Olen kokeillut vuosien saatossa jo monenmoisia pienviljely juttuja, toisinaan ihan hyvällä lopputuloksella ja toisinaan taas ei. Välillä on tuntunut, että rahaa on mennyt moninkertaisesti (...mullat, taimet, veden kulutus, työ… ) siihen verrattuna mitä valmis tuotos olisi kaupassa maksanut. Olen joskus kokeillut myös hyötykasvin kasvattamista ihan  siemenestä asti, mutta kärsivällisyyteni ei ehkä riitä niin täydelliseen omistautumiseen kyseiseen asiaan.

Kesän alussa menen innosta puhkuen taimitarhaan ja ostan taimia kassi kaupalla. Tomaatin ja kurkun taimet tietty, viime vuosien huonosta sadosta huolimatta ( syytän kasvihuoneeni varjoista paikkaa enemmän kuin omia viljely taitojani). Niiden lisäksi ostan aina monenlaisia yrttejä sekä kesäkurpitsan taimia, sillä jos mikään muu ei tuota satoa niin näihin voin aina luottaa. Tietenkin aina lähtee matkaan , jotain sellaista mitä en ole vielä aikaisemmin kokeillut ja odotukset ovat suuret juuri sen suhteen. Viljelykauden alussa olen hyvinkin tehokas. Istutan taimet suurin odotuksin ja jaksan kastella ja möyhentää multaa päivittäin, mutta kun kesä etenee innostukseni alkaa hiipumaan olkoonkin syynä luonteeni lyhytjänteisyys tai se tosi asia, että taaskin satoni jää hyvinkin pieneksi. 
​
Olemme jo useamman vuoden ystäväni kanssa loppu kesästä tehneet yhteenvetoa kesän viljely onnistumisista ja todenneet useasti uuden kokeilussa olevan jutun epäonnistuneen, tomaatti sadon jääneen taas hyvin mitättömäksi ja kesäkurpitsa ei pettänyt tälläkään kertaa. Olemme hieman väsähtäneitä jo koko viljely harrastukseen ja päätämme taas, että ensi vuonna vähennämme viljelyksiä. Mutta talven aikana unohdamme viime kesän epäonnistumiset ja viljelyn aiheuttaman työn, ja ensimmäisten auringonsäteen pilkistäessä alamme suunnitella tulevan kesän viljelyksiä.