Täydellinen minä

Meillä jokaisella on ulkoisia piirteitä itsessämme joista emme niin välitä. On isoa nenää, eriparia silmää, vinoa kulmakarvaa, vatsamakkaraa, vasaravarpaita...

Itselläni tämä piirre on vaivasenluut jaloissa.

Muistan jo lapsuudestani, kun tuijotin äitini varpaiden vinoutta ja ihmettelin moista. Nyt huomaan, että uhkaavasti omatkin varpaani ovat alkaneet kääntyvän samalla tavalla. Sukuvika näköjään. Suurimmaksi osaksi ne eivät muistuta minua olemassa olostaan. On toki päiviä, jolloin ne hieman särkevät, mutta pääosin ne ovat täysin oireettomia. Huolta ei siis ole. Ongelmana ehkä onkin se häpeän tunne, jota ne aiheuttavat pääni sisällä kenkien muotoutuessa epämuodostuneeksi varpaitteni mukaan. Helposti myös huomaan piilottelevani paljasta jalkaani muitten katseilta, vaikka kukaan muu tuskin edes huomaa niitä.
​
Miten vaikeaa se onkaan löytää niistä ulkoisenolemuksemme pienistä säröistä se valon pisara ja hyväksyä sekä arvostaa itseämme. Ja miten ihanaa olisikaan osata tehdä heikkouksistamme vahvuuksiamme, lakata varpaan kynnet punaiseksi ja heilutellen niitä iloisesti uimarannalla, sillä juuri ne säröt tekevät meistä juuri täydellisiä omia itseämme.