Muistan miten lapsuuden kodin keittiössä oli avohylly, jossa oli jos jonkinnäköistä lehteä. Yhdessä hyllyssä oli Suomen Luonto-lehtiä, jotka olivat tärkeä osa äitini ajatusmaailmaa. Itse en niitä juurikaan lapsena lukenut, lähinnä katsoin kuvat.
Nyt monta vuotta myöhemmin tilasin lehden tämän hetkiseen kotiini. Ja sinä päivänä , kun ensimmäinen lehti tipahti postilaatikkooni ja sain sen käteeni tunsin valtavan hyvän olon tunteen, niin kuin joku puuttuva palanen olisi loksahtanut paikalleen. Ja voi että miten huikeita kuvia ja tarinoita lehti sisälsi kaiken kukkuraksi. Huomaan täyttyväni samanlaisesta tunteesta, kun kävelen metsässä ja vedän sisuksiini metsän tuoksua, ah niin rauhoittavaa. Tunne on kuin olisin tullut kotiin. Kiitos luonto. Ja kiitos äiti, kun olet tehnyt luonnosta osan minua.
0 Comments
Leave a Reply. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |