RAHA - Elämämme hallitsija

Kertooko raha itseisarvomme? 

Onko arvokkuutemme suoraan verrannollinen pankkitilin saldon kanssa?

Raha säätelee elämäämme suuresti halusimme niin tai emme. Suhde rahaan voi olla myös hyvinkin ristiriitainen. Se tuo elämäämme turvallisuutta ja sen olemassa olo samalla tasapainottaa arkeamme, sillä silloin on edes yksi murhe vähemmän.
Meidät jopa luokitellaan varallisuuteemme ja tulojemme perusteella. Saamme hienot nimikkeet kuvastamaan meitä. Olemme köyhiä, matala palkkaisia, keskituloisia, hyvin toimeen tulevia, korkeapalkkaisia, varakkaita, rikkaita... Nimikkeet leimaavat ja jopa lokeroivat meidät, mutta kuinka paljon ne oikeastaan kertovat meistä itsestämme. Ja kuitenkin usein niin köyhyys kuin rikkauskin eivät ole täysin omavalintaista vaan monien eri asioiden yhteensattuma. 

Käytämme paljon aikaa raha-asioiden miettimiseen. Osalla meistä aika menee siihen, kun mietimme miten saada vähäiset rahamme riittämään peruselämiseen, vuokraan ja ruokaan. Silloin saamme suosiolla unohtaa  harrastukset ja uusien kenkien hankkimiset. Toisilla meistä taas mietintämyssy  käy kuumana suunnitelmista, miten käyttää kaiken sen rahan tehokkaasti, joka ilmestyy tilillemme joka kuukausi.

Se minkälaisia rahan käsittelijöitä meistä tulee vaikuttaa varmasti oman luonteen ja kasvatuksen lisäksi myös ympäröivä maailma, vaatimuksineen. Meitä on synnynnäisiä pihistelijöitä tai sitten taas niitä, joille elämäkoulu vasta opettaa harkittua rahan käytön. On myös tehokkaita kuluttajia, jotka käyttävät koko kuukauden rahan nopeasti ja tarpeen tullen sortuvat sen lisäksi visan vingutukseen tai helppoihin pikavippeihin. Meitä löytyy myös se ihmisryhmä, jotka eivät käytä rahaa muuta kuin vain ja ainoastaan pakollisiin menoihin ja hilloavat rahojaan tilille kuolemaansa asti.

Suhteemme rahaan on myös hyvin yksilöllistä. Kaikki eivät ole joutuneet koskaan venyttämään viimeisiä rahojaan vuokran maksuun. Jotkut taas kokevat olevansa jatkuvassa rahapulassa, mutta silti pankkitili on aina plussan puolella. Ja sitten on valitettavasti myös se porukka, jotka tietävät tarkalleen kuinka monen päivän ruokamenot on kuitattu 5 €:lla.

Itselläni on vieläkin muistissa opiskeluaikainen markan venyttäminen ja kuinka taidokkaaksi siinä tulikaan selviytyen lähes olemattomilla summilla kuukaudesta toiseen. Siitä oppiläksystä on ollut paljonkin hyötyä myös myöhemmin elämässä. Etenkin näinä aikoina, kun elätettävänä on liuta lapsia ja tyydytettävänä muidenkin kuin omat halut ja tarpeet, silloin joutuu useinkin punnitsemaan rahan käyttöä tarpeiden mukaan. 

Itselleni usein ihmetystä aiheuttaakin se, että voiko sellaiset ihmiset oikeastaan edes ymmärtää mitä on todellinen köyhyys taikka saatikka päättää kaikkia koskevista raha-asioista, jotka eivät ole joutuneet koskaan laskemaan pennosiaan ostaessaan viikon ruokia kaupasta tai joutuneet jättämään maidon kauppaan, kun rahat eivät riittänytkään siihen.