Elämämme kulkee eteenpäin höyryveturin lailla.
Välillä vauhtimme on niin kova, että korvistammekin tulee savua lähes veturin tavoin. Tällöin myös kurvit on vaarassa mennä suoriksi ja pysymme hädin tuskin raiteilla. Veturille on välttämättömiä pysähdykset. Välillä ottamaan lisää matkustajia ja välillä taas vastavuoroisesti päästämään matkustajia pois. Pysähtymisiä tarvitaan myös polttoaineen lisäämistä taikka ihan vain siivousta ja huoltoa varten. Niin myös me ihmiset kaipaamme ja tarvitsemme pysähtymisiä. Hetken seisahdus pysäkillä ja huokaisu. Toisinaan riittää, kun pysähdys on hetkellinen. Toisinaan sen tarvitsee olla selvä irtiotto. Joskus emme edes tajua sitä itse, että tarvitsemme pysähdystä ennen kuin itse pysähdys pysäyttää meidät. Pysähdys antaa meille aikaa käsitellä asioita ja tunteita elämässämme. Mitä niistä haluamme pitää ja mistä luopua. Pysähdys antaa meille myös aikaa lepoon ja akkujen lataamiseen. Joskus elämässämme vauhti on niin kova, että on pakko vetää hätäjarrusta, ottaa aikalisä ja hypätä hetkeksi pois vauhdista. Parastahan kuitenkin olisi, että vauhtimme olisi tasaisen rauhallista, jolloin kurvi ja mutka kohdatkin sujuisivat pehmeästi, ja jolloin osaisimme pysähtyä ilman hätäjarrutusta.
0 Comments
Leave a Reply. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |