Pala rauhaa

Kumpi tuntuu omalta:

Ihmis vilinää
Kiireen kohinaa
Taukoamatonta ääntä

Vai kenties

Risujen rapinaa
Tuulen huminaa
Hetken hiljaisuutta

Mistä löydämmekään jokainen sen oman palasen rauhaa, jota ilman mielemme tasapaino järkkyy ja arki tuntuu liian tahmealta tallustaa. Löytyykö se keskeltä ihmisvilinää vai sittenkin metsän uumenista.
Itselleni ainakin tuntuisi olevan työn takana saavuttaa rauhan olotila keskellä kaupunkia. Paikasta, joka tuntuu itselle niin vieraalta. Toiset taas kaipaavat kaupungin tarjoamaa kohinaa ympärilleen saavuttaakseen tilan, jossa on läsnä rauha ja turvallisuus.

Vai onko ulkoisilla tekijöillä edes juurikaan merkitystä rauhan saavuttamisessa?
Onko se loppujen lopuksi kuitenkin sisäinen tila. Tila, jolloin tuntee itsensä onnelliseksi. Hetki, jolloin huolet ja murheet eivät paina. Hetki, jolloin kaikki on kohdillaan. Tyhjä tila, joka löytyy ajatusten välistä, syvään hengittäessä.

Silmät sulkeutuu
Äänet lakkaavat
Tyhjä tila, pala rauhaa