Olenko riittävän hyvä vanhempi, puoliso tai työntekijä?
Olenko elänyt elämääni riittävän tehokkaasti vai voisinko olla vieläkin tehokkaampi? Kertooko tunne riittämättömyydestä rakkaudesta työhön, elämään ja lapsiin vai sittenkin minuuden riistämisestä? Elämme tällä hetkellä sellaista elämää enemmistössä määrin, että liian monet tuntevat olonsa riittämättömäksi. Tuntuu, että päivän tunnit eivät riitä ja pitäisi olla useammassa paikassa samaan aikaan. Luommeko riittämättömyyden tunteen itse, yhteiskunta vai ympäröivät ihmiset? Uskoisin näin, että syitä löytyy näistä kaikista, sillä vaatimus taso on huipussaan jokaisessa osa-alueessa. Yhteiskunta vaatii vaatimistaan tehokkaampaa ja laadukkaampaa tulosta. Vaadimme myös toinen toisiltamme täydellistä omistautumista yhteisille projekteille (mitkä ne ikinä sitten onkaan). Kuitenkin me itse olemme itsellemme niitä suurimpia ja armottomampia vaatijoita, jolloin unohdamme helposti itsemme kaikkien vaatimustemme alle. Emmekä huomaa milloin olemme ylittäneet riittämättömyyden rajan ja olisi aika pysähtyä. Arvostamattomuutemme itseämme kohtaan ajaa meidät tähän tunteeseen ja ymmärtämättömyytemme sanoa välillä myös EI sekä tunteemme siitä, että olemme korvaamattomia. Vaikka itse teen kodin yhteydessä töitä ja osan ajasta toimin myös yleisenä kodinhoitajanamme. Löydän itseni usein sinkoilemassa ympäri taloa kuin superpallo tai vastaavasti istumassa keittiön pöydän ääressä ja ympärilläni käy sellainen vaatimusten kuhina, että koen aikani ja itseni hyvinkin riittämättömäksi. Mitä se olisikaan, jos tähän päälle lisättäisiin vielä vieraalla töissä käyminen ja kaupungissa asumisen kiireet. Tässä tapauksessa olen itse luonut itsestäni riittämättömän, jolloin armollisuus itseäni kohtaan on välillä hyvinkin hukassa. Miten helppoa meidän onkaan sanoa toiselle: "muista levätä ja ottaa aikaa itsellesi", mutta itselle puhuessamme samoilla sanoilla puhumme kuin kuuroille korville. Nyt olisikin meidän jokaisen aika siis vetää syvää henkeä ja kuunnella itseämme mitä asiaa sillä olisi tänään.
0 Comments
Leave a Reply. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |