Olemme kuin lahja, lahja itsellemme.
Jokainen meistä varmasti tietää sen tunteen, kun saamme lahjan joltakin. Pitäessämme lahjaa kädessä tunnemme suurta jännitystä ja odotusta ehkä hieman jopa kutkutusta mahan pohjasta, siitä mitä lahja voisikaan sisältää. Me itse olemme myös aivan kuin lahja käärepapereineen. Aluksi emme välttämättä itsekään tiedä minkälaisia olemme sisältämme saatikka sitten muut. Meillä voi olla niin odotuksia kuin toiveita itseämme kohtaan, sekä myös muilla meitä kohtaan. Lahja voi olla iso tai pieni, kova tai pehmeä tai sitten ihan jotain muuta, aivan kuin mekin olemme erilaisia. Toisinaan lahjasta voi jo heti päätellä mitä se sisältää, vaikka se olisi kääritty lahjapaperiin. Toisinaan taas lahjan sisältöä ei voi ollenkaan arvata, ja jännitys säilyy loppuun asti lahjaa avattaessa. Ulkokuori voi välillä myös hämätä lahjan todellisesta sisällöstä. Joskus on taas niin, että lahjaa ei ole paketoitu laisinkaan, vaan sen sisältö on heti kaikkien tiedossa. Näin on myös meillä. Meillä voi olla jo valmiina kuori todellisen itsemme ympärillä, aivan kuin lahjapaperi on lahjan ympärillä. Välillä se kuori voi olla täysin toista kuin todellinen itsemme, kun taas välillä se voi antaa vinkkiä todellisesta minuudesta. Toisinaan jotkut meistä ovat löytäneet itsensä sekä hyväksyneet myös sen sellaisenaan, ja näin ollen ovat kuin lahja ilman lahjapaperia. Välillä avatessamme pakettia voimme hetkellisesti jopa pettyä, kun odotukset eivät vastaakaan todellisuutta, mutta aikamme tutustuessamme lahjan sisältöön se alkaakin tuntua juuri oikealta. Näin voi käydä myös silloin, kun emme oikein itsekään vielä tiedä minkälaisia olemme todellisuudessa. Kasvatamme itseämme kohtaan vaatimuksia, joita emme välttämättä pysty saavuttamaan ilman, että menettäisimme osan todellisesta itsestämme. Toisinaan voimme myös hämmästyä itsemme todellisesta puolesta ja todeta lopuksi, että se ei olekaan ihan sitä mitä luulin sen olevan, mutta oikeastaan se onkin vielä paljon parempi. Helposti lahjaa saadessamme vertailemme toinen toistemme lahjoja, todeten usein toisen saaneen paremman lahjan. Kuinka usein myös me itsekin sorrumme siihen, että vähättelemme omia persoonallisia puoliamme ja kadehdimme toisia. Se kiitollisuus jonka koemme lahjaa saadessamme löytyköön se sama kiitollisuus myös itseämme kohtaan. Ollaanhan kiitollisia siitä, että minä olen minä ja sinä olet sinä.
0 Comments
Leave a Reply. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |