Meillä kaikilla on varmasti ollut hetkiä elämässä, jolloin on saanut tuntea ravistelua hartioista asti. Hetkiä, jolloin elämä on vienyt hurjaa vauhtia alaspäin, vaikka kaiken on pitänyt olla hyvin. Ja juuri silloin sen sumeuden hetkellä, kun tiedostamme heikkoutemme ja havahdumme pienuuteemme näemmekin valon, joka alkaa nostaa meitä takaisin maanpinnalle. Oivallame samalla jotain, josta saamme lahjaksi nöyryyttä. Olemme sen jälkeen lähes samoja kuin ennen, mutta jokin on silti muuttunut, sisällämme.
Mitä on nöyryys? Onko se ... hiljaisuutta, jolloin ymmärtää, että vajavaisuus on kaunista. ... ymmärrystä siitä ettei halua olla muuta kuin se mikä oikeastaan on. ... sitä että tajuaa elämän yksinkertaisen kauneuden, jolloin elämästä loppuu tavoitteellisuus ja suoritteet. ... kiitollisuuden tunne joka hetkestä, vaikka hetki olisi säröinenkin. Nöyryyttä ei voi oppimalla oppia, vaan on koettava ne hetket, jolloin sumun tilalle nousee valo ja elämä antaa lahjansa. Toisille meille voi riittää yksikin kerta, kun taas toiset vaativat toistuvia sumun kausia saadakseen lahjan aina uudestaan ja uudestaan, ja valitettavasti kaikille ei sekään riitä. Otetaan elämän lahja vastaan, kiitollisuudella.
0 Comments
Leave a Reply. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |