Mysteeri nimeltä lasten syöminen

Lasten syöminen tuo haasteita arkeemme. Se ruokalaji mikä oli eilen lemppari on huomenna siirtynytkin inhokkilistalle. Toiset lapset ovat synnynnäisesti hyviä syömään, joille maistuu ruoka kuin ruoka. Toiset taas voivat olla hyvinkin epäileviä mitä tahansa ruokaa kohtaan.

Yksilöllisten syiden lisäksi joka paikka on pullollaan erilaisia suosituksia ja ohjeistuksia siitä miten kasvavan lapsen tulisi syödä ja missä suhteessa ravintoaineita  olisi hyvä saada. Useimmiten myös nämä tiedon jyväset voivat olla suurestikin ristiriidassa keskenään. Miten sitten me arjen sankarit osaamme poimia ne tärkeimmät faktat ja jättää vähemmän tärkeät huomioimatta potematta samalla huono äiti -kompleksia.
Oman haasteensa tänä päivänä tuo myös huimassa kasvussa olevat ruoka-aine allergiat ja herkistymät. Ne voivat sekoittaa kerta heitolla koko perheen ruokailutottumuksia, varsinkin jos allergisia tai allergia-aineita on enemmän kuin yksi. Siinä onkin taiteilemista ruokia valmistettaessa.

Tämän lisäksi haluaisimmme varmasti olla vielä niitä pullatuoksuisia äitejä, jotka tekevät kaiken alusta asti itse. Äitejä, jotka jauhavat jyvistä jauhoja. Äitejä, jotka tekevät luomuraaka-aineista monipuolista hyvää ruokaa. Äitejä, jonka lapset syövät mukisematta hymyissä suin lautasen tyhjäksi.
​Meillä ainakin ollaan valovuosien päässä tästä. Yleensä pyörittelen niitä muutamia hyvin yksinkertaisia riisi-makaroni-peruna ruokia vuorotellen päivästä toiseen. Takuuvarmoja, vaikkakin lähes tulkoon joka kerta joku lapsistani yllättää minut kertomalla ettei enää pidäkään juuri tästä ruuasta. Haaveilen kyllä erilaisista ruokakokeiluista, kun katselen haltioituneena mitä ihanampia ruokaohjeita netistä taikka lehdistä. Mutta arjen aherruksessa on helpompaa pysyä niissä tutuissa ja turvallisissa sekä vähän ehkä tylsissäkin ruuissa, kuin yllättää perhe jollakin uudella erilaisella kokeilulla, jonka onnistumisesta taikka maistuvuudesta ei voi mennä takuuseen. 
​
Suurin lohdutus kuitenkin meille äideille on se, että lasten mielestä oman äidin tekemä ruoka on maailman parasta, vaikka se olisikin yksinkertaisuudessaan makaronin keittämistä ja tonnikalapurkin avaamista. Sillä loppujen lopuksi äidin rakkaus lastaan kohtaan muuttaa ruuan kuin ruuan taivaalliseksi.