Muistojen kirja

”Kun suljen silmäni, voin tuntea sen kaikilla aisteillani.

Mennä ajassa taaksepäin.

Astua ovesta sisään, joka pitää juuri tiettyä kitinää,
ja jonka äänen kuulen vieläkin korvissani.

Istua pöydän ääreen, joka on pienessä,
mutta sitäkin kodikkaammassa keittiössä.
Siellä, jos jossain on aina lämmin olla.

Nenääni tulee tuoksu,
joka on sekoitus päivän ruokaa ja iltapäivän pannukahvia.

Aika on pysähtynyt, kuuluu vain puikkojen kilinää,
radion tasaista kohinaa.

Näen pöydän toisessa päässä ystävällisen hymyn,
joka täyttää sydämeni.

Tulee turvallinen olo, jossa on hyvä olla.”

Tämä on muisto lapsuudesta, jonka muistan, vaikka aika on mennyt eteenpäin ja ihminen, joka sen loi on poissa. Muisto ei silti katoa.

Ihmisen elämä on välillä pikajuoksua etapista toiseen. Välillä tuntuu ettei käteen ehdi jäämään mitään. Lapset kasvavat, ja kerta toisensa jälkeen yksittäiset elämät päättyvät ympäriltämme.
Kuitenkin muistojen kirja täyttyy koko ajan. Sinne ei aina täyty vain isot hetket vaan yllättävänkin pienet asiat, tuoksut, äänet…
Muistoilla voi olla kuitenkin suuria merkityksiä elämässämme tulevaisuudessa, vaikka kokemuksen hetkellä voivat tuntua mitättömiltä.
​
Toivottavasti muistojemme kirja olisi kuitenkin täynnä sivuja, joissa on paljon valon pilkahduksia, sillä harmaita tai lähes mustia sivuja löytyy varmasti jokaisen meidän kirjastamme.