Kultainen Keskitie

Miten vaikeaa onkaan piirtää suoraa viivaa keskelle paperia, niin ettei se lopuksi ole kallellaan toiseen reunaan.

Miten vaikeaa on kävellä keskellä tietä, verrattuna tien reunassa kävelyyn.

Miksi myös asiassa kuin asiassa kohtuudessa pysyminen on haasteista vaikein.
Miksi niin mielellämme viemme asian äärimmilleen, taikka vastavuoroisesti toimimme liian vajaalla.

Joskus intoudumme panostamaan ravinnon sisältöön ja terveellisyyteen. Toisinaan kaikki menee vauhdilla toiseen laitaan ja täytämme päivän ravinnon saannin einesruuilla ja juomaksi kelpaa olut jos toinenkin.

On hetkiä, jolloin liikuntakärpänen on puraissut meitä oikein kunnolla, jolloin päivämme täyttyy aamusta iltaan liikunnalla ja sitten on niitä hetkiä, jolloin meitä ei saa lenkille kertaakaan päivän aikana millään ilveellä.

Tähän samaan ilmiöön törmäämme myös työelämässä, välillä on töitä niin paljon, että saamme tehdä niitä hiki hatussa ja toisinaan taas aikamme töissä kuluu vain pyörittelemällä peukaloita päivät pitkät.

Ja taitaa se päteä myös tähän säähänkin liika sade, kylmyys tai kuumuus ajaa meidät hulluuden partaalle. Sopivasti kaikkea (ja ennen kaikkea kohtuudella) olisi tässäkin asiassa paras, mutta säähän emme pysty suoranaisesti vaikuttamaan, vaikka kuinka niin haluaisimme.

Kultainen keskitie on asiassa kuin asiassa paras vaihtoehto totalitäärisen kieltäytymisen tai myönnytyksen sijaan, mutta miksi niin helppo ja yksinkertainen asia onkin yllättäen niin vaikeaa ylläpitää.