Kosketuksen voima on suuri ja ristiriitainen.
Siinä välittyy tunne, että joku välittää ja samalla siitä voi tulla vallankäytön väline. Lapsien levottomuus tai surumielisyys usein rauhoittuu pelkällä lempeällä kosketuksella. Olkoon se sitten pieni silittely tai rakkauden täyteinen rutistus. Itselleni kiireisen arjen keskellä jo se, että mieheni ohimennen sipaisee ihoani tekee oloni levolliseksi siitä, että joku välittää ja olen jollekin tärkeä. Kosketuksen tarpeellisuus ei vähene vaikka meille tulee ikää lisää. Ei siis ihme että yksin elävät vanhukset tuntevat olonsa turvattomaksi, sillä he kaipaavat edelleen sitä arkipäivän hipaisua. Toivottavasti teillä jokaisella on joku, jonka kanssa jakaa arkipäivän hipaisut ja rutistukset. Olkoonpa se sitten oma kumppani, lapsi, ystävä tai tuttu naapurin täti. Me kaikki olemme lempeän kosketuksen arvoisia sekä tunteelle siitä, että olemme jollekin tärkeitä.
0 Comments
Leave a Reply. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |