ISOVANHEMMuus, elämÄmme rikkaus

Isovanhemmuus on yksi niistä elämää rikastuttavammista asioista.
​Se antaa paljon niin itse isovanhemmille kuin meille vanhemmille ja etenkin lapsillemme. Lastenlasten elämää seuraten ja siihen kuuluminen tuo sisältöä isovanhempien elämään. Isovanhemmat sen sijaan antavat meille vanhemmille suurta helpotusta ja tukea, kun he ovat arjessa jakamassa taakkaamme. Erityisen paljon isovanhempien läsnäolo antaa lastenlapsille. Voi sitä vilpittömän rakkauden määrää mitä lapsi kokeekaan kohdatessaan isovanhempansa ja se tunne on varmasti molemmin puoleinen. 

Isovanhemmuus on muuttunut paljon vuosien saatossa. Ennen asuttiin monta sukupolvea yhdessä, jolloin isovanhemmat osallistuivat lasten kasvatukseen sekä hoitoon ja korvasivat näin ollen vanhempia silloisen elämän työntäyteisyyden vuoksi. Tämä järjestely edesauttoi myös sen, että isovanhemmistakin pidettiin huolta tarpeen vaatiessa.
Vuosien myötä elämä on muovautunut erilaisten välimuotoja jälkeen nykyiseen malliin, jossa kiire ja työn teko ei ole vähentynyt. Ongelmat tulevat esiin, kun tarvittaisiin isovanhempien apua lasten hoidossa, mutta pitkä välimatka estää sen. Myös entisestäänkin pidennetty eläkkeelle pääsy ikä vähentää isovanhempien ja lastenlasten yhdessä vietettyä aikaa. Saman ongelman edessä olemme myös silloin, kun ne isovanhemmat olisivat avun ja hoidon tarpeessa.

Valitettavasti isovanhemmuus ei ole niin yksiselitteistä ja ongelmatonta. Sukulaissuhteissa esiintyy usein myös konflikteja ja aina ei olla samalla aaltopituudella avun pyytämisessä ja avun antamisessa tai siinä miten paljon isovanhempien kuuluisi kuulua lastenlasten elämään. Puhumattakaan niistä isovanhempi ehdokkaista, joilla ei ole lastenlapsia taikka niistä lastenlapsista, joilla ei ole niitä suuresti kaivattuja isovanhempia. Onneksi näihinkin tilanteisiin on tullut korvaavia vaihtoehtoja ja silloin isovanhempia kaipaavat lapset löytävät lapsenlapsia kaipaavia isovanhempia.
​
Onneksi isovanhemmilla ei ole kuitenkaan velvoitteita miten pitäisi toimia isovanhempana vaan jokainen isovanhempi voi itse luoda oman näköisen tavan olla isovanhempi. Parhaimmillaan isovanhemmuus on välitöntä yhdessäoloa lapsenlapsen kanssa ilman kasvatus paineita ja yöheräämisiä.