Hyvä ystävä on kultaakin kalliimpi

Hyvä ystävä on kultaakin kalliimpi sanotaan ja näin varmasti myös onkin. Sen olen myös itse monesti huomannut ja todeksi havainnut. Ystävän arvokkuuden ja tärkeyden huomaa viimeistään silloin, kun elämä näyttää meille sitä kurjempaa puolta. 
Ystävä voi olla kuka tahansa, oma äiti, aviomies, sisko, veli, oma tytär taikka sitten ihan joku toinen. Ystävyys ei katso sukupuolta, ikää, ei ihon väriä, eikä ammattia. Ystävyyteen tarvitaan vain sanaton yhteys kahden ihmisen välillä.
Elämässämme kohtaamme välillä ystäviä, jotka ovat hetken tärkeimpiä ihmisiä meille, mutta elämä kuljettaa syystä tai toisesta meitä molempia eteenpäin ja tiemme erkanevat. On myös ystävyyssuhteita, jotka ovat saaneet alkunsa jo varhaisina vuosina ja jatkuvat läpi elämän. Ystävyys voi muodostua heti ensi tapaamisella tai hitaasti kypsyä vahvaksi siteeksi. On ystäviä, jotka asuvat lähes naapurissa, joiden kanssa on helppo jakaa arjen raskaus, mutta on myös ystäviä joiden kanssa ystävyys säilyy pitkästä välimatkasta huolimatta.
​
Ystävä jaksaa kuunnella vuodatustamme, kun elämä runtelee itsetuntoamme. Ystävä on myös aidosti onnellinen puolestamme, kun on ilon ja naurun aika. Ystävä uskaltaa myös olla erimieltä kanssamme ja antaa kritiikkiä, kun olemme sitä vailla.
Hyvä ystävä onkin ihminen,
Joka pitää kädestämme kiinni, kun meitä pelottaa kulkea eteenpäin elämässämme.
Joka kuivaa kyyneleemme, kun ne valuvat poskiamme pitkin.
Joka halaa lujasti, kun tarvitsemme kosketusta.
Joka potkaisee takapuoleemme, kun tarvitsemme rohkaisua.
Joka iloitsee kanssamme, kun onnistumme elämässämme.

Ystävyydessä määrä ei korvaa laatua. Ja olisikin tärkeää, että meillä jokaisella olisi edes yksi ystävä, joka olisi jakamassa elämämme eri vaiheet. Käydessämme koulua, joku tulisi juttelemaan kanssamme, kun seisomme yksin seinän vieressä. Ollessamme väsyneenä lasten kanssa kotona, joku tulisi kylään ja piristäisi  päiväämme. Ja silloinkin, kun olemme ikäihmisiä miten onnellisia olisimmekaan, kun olisi joku, jonka kanssa saisimme jakaa iltapäiväkahvit.

Olen onnekas, että minulla on muutama hyvä ystävä. Ystäviä, joiden kanssa voin olla täysin oma haavoittuva itseni ja, joille voin soittaa ja vuodattaa koko lavallisen murheita. Ystäviä, jotka ovat osa elämääni.
Liian harvoin kiitämme ystäviämme olemassa olostaan, joten tässä teille ystäväni:
​KIITOS, että kuulutte elämääni ja olette todellakin kultaakin kalliimpia.
​