Yleensä pidän blogini ja yritykseni erillään, mutta nyt tuli tarve yhdistää ne jollain tavalla edes hetkeksi aikaa…
Eihän minusta pitänyt tulla yrittäjää, eikä edes mitkään tähtikuviot taivaalla osanneet ennustaa sitä etukäteen. Minä kahden työssäkäyvän vanhemman lapsesta, joka omaa syntymälahjana suuren epävarmuuden ja arkuuden. Mutta silti olen kuin ihmeen kaupalla nyt tässä pisteessä, että saan tehdä työtä omassa yrityksessäni ja nautin siitä uskomattoman paljon. Yrittäjyyteeni on vasta alkumetreillä, mutta olen silti ollut tyytyväinen rohkeuteeni, hypystä tuntemattomaan. Paljon olen oppinut ja lyönyt päätäni seinään, mutta ilmeisesti sisukkuuteni (jota voi välillä hulluudeksikin kutsua) on kannatellut minua hetkinä, kun epätoivo on lähempänä kuin toivo. Yrittäjyys ja yrittäminen on enemmän kuin työtä, ehkä se on paremminkin elämäntapa, johon on sidottu koko lähipiiri heidän lupaa edes kysymättä. Välillä se on suurta yksinäisyyttä ja puurtamista ilman työkaverin rauhoittavaa läsnäoloa. Ja sitten taas on niitä hetkiä, kun auttajia ja mielipiteitä olisi enemmän kuin tarvetta. Toiset meistä saavat syntymälahjana yrittäjyyden, joka virtaa suoraan äidinmaidosta. Ja pääsevät kuin pääsevätkin jatkamaan perheyritystä halusivat he sitä tai eivät. Toisilla taas on vahva yrittäjä luonne, joka puskee läpi selvänä visiona jo koulun penkiltä lähtien. Ja sitten on joukko meitä jotka lähes pakon sanelemana tai sattuman kaupalla ovat päätyneet yrittäjiksi. Yrittäjyyden takana onkin hienoja kasvutarinoita, upeita itsensä voittamisia, suuria sinnikkyyden osoituksia ja tietenkin rehtiä sisua. Yrittäjyys on vapauden tunnetta, mutta samalla tiedostaen olevansa vankina, vankina itselleen. Jokainen yrittäjä varmasti toivoo, että yrittämineen olisi kannattavaa ja palkitsevaa. Onhan se melkein kuin oma lapsi, jonka puolesta on vuodatettu monta kyyneltä ja puristettu lammikollinen hikipisaroita. Kuitenkin kannustuksen sanat ja tarpeellisuuden tunne ovat joskus rahallistakin korvausta arvokkaampia.
3 Comments
Satu
25/2/2019 11:28:35 am
Olipa kiva kirjoitus. Olen yrittäjäperheesyä, mutta olen myös henkeen ja vereen vastustanut yrittäjäksi ryhtymistä...kunnes lähdin opiskelemaan uutta alaa ja oman toiminimen perustaminen alkoi kyteä. Niinpä ryhdyin sivutoimiseksi ja sillä tiellä ollaan. Haavena on, että voisin joskus siirtyä kokopäiväiseksi...mutta kun minulta puuttuu se rohkeus irrottautua säännöllisestä päivätyöstä. Nyt pyörittelen ajatustani ja yritän löytää tässä yhdistelmässä taspainon, vaihtelevalla menestyksellä. Ihailen teitä rohkeita yrittäjiä, jotka uskallatte lähteä kulkemaan yrittäjäpolkua...ehkä joskus minäkin...Kaikkea hyvää sinulle ja yrittäjyydellesi!❤
Reply
Noora
25/2/2019 01:50:17 pm
Kiitos ❤️
Reply
Leave a Reply. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |