Hiljaisuus

Hiljaisuus,
lumen hentoa leijailua,
puiden lehtien havinaa,
tuulen heikkoa ulinaa...

Mitä kuulemmekaan hiljaisuudessa, keskellä metsää,
kotona yksin ollessa, tai tyhjissä paikoissa.

Hiljaisuus on joskus parempi kuin tuhat sanaa.  
Sanomattomuus ilman hiljaisuuden rikkovia sanoja.
Murheen kertojakaan ei aina kaipaa viisaita sanoja vaan vain jonkun, joka on hänen kanssaan hiljaisuudessa, turvana yksinolossa.

Joskus hiljaisuus on yksinkertaisemmillaan yksinoloa itsensä kanssa, joka antaa voimia kohdata arjen haasteita. Toisinaan taas se on kaivattua toisen ihmisen läsnäoloa, hiljaisuudessa. Suurimpia taitoja onkin olla yhdessä ilman ääntä.

Välillä meidän on myös vaikeaa olla hiljaisuudessa. Usein juuri silloin, kun sitä eniten kaipaamme. Mielemme ovat täynnä levottomuutta, melua tyhjästä, turhia sanoja. Parhaimpia apuja ahdistukseemme onkin usein hiljaisuus. Hiljaisuus ilman mitään siihen lisättävää.
​
Tuokoon tuleva juhlanaika siis nautintojen ja yhdessäolon lisäksi myös sopivasti hiljaisuuttaa meille kaikille.