heittäydy hetkeen!

Heittäytymisen taito on valtava rikkaus.

Lapset ovat mestari heittäytyjiä, lähes estottomia uusien asioiden kokeilijoita. Heidän mielen raja-aitansa ovat kaukana ja luotto itseensä sekä omiin taitoihinsa ihailtavan vahvaa.

Sain menneellä viikolla olla mukana näkemässä nuorten tyttöjen heittäytymistä ja avoimuutta sekä omiin taitoihinsa luottamista. Ja miten sykähdyttävältä se näyttikään, kun tytöt tarttuivat siveltimiin ja loihtivat taideteoksia omille kasvoilleen. Saatan siis hieman epäillä, että tässä tilanteessa meillä aikuisilla olisi jäänyt helposti ”sormi suuhun” ja siveltimet purkkiin. Olisimme ehkä vain vähin äänin siirtyneet takavasemmalle…

Missä vaiheessa sitten me aikuiset alammekaan rajoittaa itse itseämme tai toinen toisiamme?
Mikä onkaan se hentoinen, mutta silti niin vaikeasti  ohitettava, verho, joka on tullut heittäytymisemme tielle?

Onko se se, kun siirrymme murrosiän kautta aikuisuuteen, jolloin alamme katsoa niin itseämme kuin toimintaammekin kriittisesti ja asetamme olemattomia rajoja toiminnallemme. Vai asettaako kenties myös ympäristö ja yhteiskunta meille ne rajat? Oman jälkensä tietenkin jättää elämämme tuomat kokemukset ja epäonnistumiset. Jäljet, jotka tekevät meistä entistä arempia heittäytyjiä. Myös jonkun yksittäisen taidon puuttuminen voi asettaa esteitä helposti myös kaiken muunkin uuden oppimiselle.

Kuinka vaikeaa meidän aikuisten siis onkaan heittäytyä johonkin meille ehkä hieman vieraaseen asiaan estoitta ja kuinka ihanalta se tuntuukaan, kun siihen pystymme. Kannustankin niin itseäni kuin teitä muitakin rikkomaan edes pienen osan raja-aidastanne ja heittäytymään hetkeen, joka tulee eteenne!
​