erilainen lapsi

​Jokainen lapsi on erityinen, omanlainen, huippu tyyppi.

Sen lisäksi nyky-yhteiskunta on luonut myös termin niille lapsille, joilla on jotain poikkeavaa verrattuna valtaosaan lapsia. Olkoonpa nämä ominaisuudet sitten fyysisiä tai psyykkisiä taikka molempia. Fyysiset poikkeavuudet ovat helposti (tai ainakin helpommin) ymmärrettävissä ihan tavallisenkin tallaajan, mutta kun lapsella on psyykkisiä tai neurologisia poikkeavuuksia niitä voi olla hankalampi käsittää, jopa lapsen vanhempien, saatikka sitten täysin ulkopuolisten ihmisten. Miten ulkopinnaltaan ”normaalilta” näyttävä lapsi kaipaakin erityisohjausta tai -huomiota lähes koko ajan tai tietyissä tilanteissa. Ja miten tärkeää juuri näille lapsille onkaan rutiinit ja arjen pysyminen muuttumattomana  sekä turvallisena. Usein nämä erityislapset omaavat vahvan herkkyyden ulkomaailmaan. Se, että joku ominaisuus näillä lapsilla kaipaa vahvistusta ja tukea, voi joku toinen ominaisuus sitten taas olla hyvinkin vahva ja kehittynyt.

Erityislasten määrä on lisääntynyt hurjasti.  Onko syynä sitten tiedon kasvaminen diagnoosia tehdessä vai ihan joku muu, niin nykyisin on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että lapsillamme on joku erityisominaisuus. Lähes tulkoon aina, kun puheemme siirtyy lapsiin tulee ilmi, että jonkun lapsella onkin jokin erityispiirre (meidänkin perheessä niitä löytyy jo kaksi).
Äitinä ajattelenkin, että ehkä tärkein asia mitä lääkärit ja hoitajat voivat jollakin tavalla auttaa meitä ymmärtämättömiä ja huolestuneita vanhempia on kertoa yksinkertaisesti, mistä lapsen ongelmat johtuvat ja miten niiden kanssa eletään ja pärjätään arjessa. Usein vastauksen saadessamme voimmekin tuntea huojennusta ja helpotusta, sillä olemmehan saaneet lukuisiin kysymysmerkkeihin edes muutamia vastauksia. Vastaukset auttavat meitä ymmärtämään lastamme paremmin etenkin nykyhetkessä, mutta samalla myös lapsemme menneisyyttä. Vastaukset antavat myös kaivattuja työkaluja hoitopaikkaan ja koulumaailmaan.

Äitinä tulee kuitenkin myös huoli, miten oma erityislapsi löytää oman paikkansa tästä yhteiskunnasta. Paikan, jossa hän saisi olla juuri omanlaisensa. Tämä huoli ei ole varmasti vieras  ”tavallistenkaan” lapsien äideille, uskoisin näin.
​