Elämän kuplat

​Havahduin kuplassa elämisen todellisuuteen vietettyäni tovin sairaalassa poikani kanssa. Siellä elämä kuplassa jotenkin korostuu, sillä sairaala maailma vie kuin varkain siihen omaan kuplaansa. Kaikki ulkopuolinen elämä sumentuu ja olet vain keskellä sairautta ja sen hoitamista.

Vastaavia kuplia on elämä täynnä. Niitä luovat niin uskonnot, poliittiset suuntaukset, työyhteisöt, vahvat mielipiteet kuin isot ja pienet elämän vastoinkäymiset. Niiden lisäksi voimme elää usein myös jokainen omassa pienessä kuplassamme. Pyöritämme omaa tavallista arkeamme nähden asiat usein vain omasta suppeasta (ja ehkä myös tietämättömyyden) näkökulmastamme. Omat pienet ongelmamme kasvavat isoiksi vuoriksi, jotka tuntuvat mahdottomilta ylittää.

Välillä kuplamme kuitenkin poksahtaa rikki syystä tai toisesta. Silloin olemme usein kuin unesta heränneitä ja ihmettelemme minkälaisia olimme kuplassa ollessamme ja miten ajattelimme. Välillä taas kuplan puhjetessa olomme on kuin tyhjän päällä, sillä kuplan luoma todellisuus on  murtunut. Kestää aikansa, että saamme koottua itsemme eheäksi ja huomata, että emme tarvitsekaan turvalliseksi tuntuvaa kuplaamme mihinkään. Ja usein kuplan antama turva onkin elämää tai ajatuksiamme rajoittavaa.

Välillä tarvitsemme kuitenkin niitä pieniä poksahduksia, jotta pystyisimme näkemään ympäröivää maailmaa hieman avarakatseisemmin ja näkemään asioita myös muistakin nurkista kuin omastamme.
​