Elämän keskeneräisyys

​”Pelkäämme että elämä päättyy,
kun kaikki on vielä kesken.
Siksi meillä onkin kiire tehdä elämästämme täydellistä,
vaikka täydellisyyttä onkin juuri keskeneräinen elämä.”

Uuden vuoden kynnyksellä keräämme mieleemme asioita miten tekisimme elämästämme täydellisempää kuin menneenä vuotena, mitä muuttaisimme niin itsessämme kuin ympäröivässä maailmassa.

Mielemme on täynnä ajatuksia muutoksista niin kuin teini-ikäisellä on loputtomia halujaan. Haikailemme niin sisäistä muutosta, vartalomme muokkausta, työpaikan vaihdosta, kodin remontista kuin ruokavalion raikastamista.

Toisinaan haikailemamme muutokset ovat hyvinkin järkeviä ja ajankohtaisia, ja jotka kannattaakin rohkeasti toteuttaa. Toisinaan taas eivät niinkään, ja joutuvat suoraan ajatustemme roskakoriin.

Usein luulemme, että onnellisuuteemme on suoraan verrannollinen täydellisen elämän kanssa, vaikka huomaamme saavuttaessamme jonkun täydellisen elämämme etapin ettei se tuonutkaan mukanaan onnellisuutta. Ja elämämme tuntui edelleen keskeneräisestä.

Loppujen lopuksi elämän keskeneräisyys onkin kauneinta mitä on.

Se on ne
laittamattomat lattia listat,
tekemättömät kotityöt,
saavuttamattomissa olevat haaveet,
vaa'assa näkyvä plus viiden kilon lisä ihannepainosta,
sokeriähky kesken sokerilakon,
pinttyneet rutiinit ja arkiset haasteet.

Se on se pieni hetki,
jolloin näemme,
​että elämä on täydellisemmillään juuri keskeneräisyydessään.
​