Elämämme päivät

Meillä jokaisella on varmasti vuosien saatossa ollut päiviä, jolloin aurinko on valaissut täydellä terällä päiviämme.
Joukkoon on mahtunut paljon päiviä, jotka ovat olleet tasaisen harmaita, tärkeitä, mutta merkityksettömiä.
Joukossa on myös päiviä, jolloin olemme olleet menettämässä toivomme, uskomme huomiseen on alkanut horjua ja rakkaus elämään on ollut koetuksella.
Niinä hetkinä olemme varmasti yrittäneet jokainen meistä löytää voimia, jostain.
Toisille se on ollut liikkumisen ilo. Hikikarpaloiden valuessa selkää pitkin saa aikaiseksi samalla tunteen siitä, että olemme taas elämässämme kiinni.
Toisille se kanava löytyy taiteen kautta, jolloin huonon olon saa purettua tehdessään, jotain hyvin kaunista.
Kun taas toiset kaipaavat seurakseen paperin ja kynän, joiden avulla saa laitettua sanoja peräkkäin ja olo alkaa keventyä samaa tahtia, kun sanoja ilmestyy paperille.
​On myös niitä, joiden oloa helpottamaan riittää se, että vierellä on ihminen joka jaksaa kuunnella.

Itse löysin hiljakkoin ”pöytälaatikostani” ajatelmiani, jotka olin kirjoittanut vuosia sitten, haluaisinkin jakaa ne tässä:
​
” Nyt on aika yksinäisille jäähyväisille. 
Aika eron hetkelle, missä on läsnä vain yksi.
Irrottaa solmut, joita ei ollutkaan.
Valuttaa kyyneleet, joita ei tullut.
Nousta kaiken jälkeen jaloilleen.
Juosta katsomatta taakseen.
Istuttaa siemen uuteen alkuun. 
Kastella sitä vapauden kyyneleillä.
Lämmittää sitä hymyllä, joka on tullut peittämään ajan mitä ei ollutkaan.
Hyvästi jääköön aika, joka avasi silmäni näkemään elämän elämättömyyden. 
-Noora-”