|
Meidän perheen perinteeksi on jo useamman vuoden ajan muodostunut, se että Joulupipareiden ensimmäinen leivontapäivä on Itsenäisyyspäivä. Toisen kerran leivotaan sitten lähempänä Jouluaattoa. Näitä pipareita saa sitten syödä Joulua odotellessa. Silloin, kun lapset olivat pieniä sain hoitaa koko piparin leivonnan lähes kokonaan itse taikinan teosta lähtien. Paistaminen oli ja on mieheni tehtävä aina siitä lähtien, kun itse poltin kaksi pellillistä ihan mustaksi. Lapset olivat lähinnä koemaistajia niin taikinan kuin valmiidenkin pipareiden suhteen. Joka vuosi pienten apulaisten määrä sekä innokkuus on vaihdellut. Mutta se ei ole muuttunut vielä mihinkään lasten kasvaessa, että ensimmäinen puoli tuntia pipareita leipoessa keittiö täyttyy innokkuudella, kovalla äänellä ja kärsimättömyydellä, kun kaikki pienet leipurit tarvitsevat apua milloin missäkin vaiheessa. Silloin taikinaa löytyy ehkä enemmän lattialta ja koiran sekä lasten suusta kuin itse pelliltä. Ja sitten, kun suurin innokkuuden hetki ( eli puolen tunnin kuluttua aloittamisesta) on laantunut löydän itseni leipomassa pipareita täysin hiljaisessa keittiössä, kun innokkaat apulaiseni ovat kaikonneet omiin touhuihinsa. Kaikesta huolimatta, jokainen on saanut olla pienen hetken onnellinen omasta tekemisestään ja olla osallisena perheemme omaa Jouluperinnettä. Tämä on se hetki jolloin meidän perheen Joulun aika virallisesti alkaa. Hetki, jolloin kotimme on täyttynyt huumaavallla piparin tuoksulla. 
0 Comments
Meillä on kanoja ja yksi kukko tuomassa kanalaumaan kaivattua sopusointua ja rauhaa. Aina yksi kanoistamme viihtyy hyvinkin lähellä kukkoa. Se seuraa sitä kaikkialle ja on aina kukon käytettävissä. Todellinen luottokana tai pikemminkin vaimo. Kanojen touhua pihamaalla on mukavan rentouttavaa seurata. Varsinkin ne ensimmäiset päivät, kun kanat saavat olla vapaana ulkona pitkän talven jälkeen. Ne vetävät keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa, nokkaisevat maasta tuoretta ruohoa ja juoksevat vapauden huumassa ympäri pihaa. Meidän kanat ovat myös huippu rentoutujia. Kun aurinko paistaa sopivasti pehmeälle nurmelle niin kanat heittäytyvät selälleen auringonsäteen alle ja laittavat silmänsä kiinni, ai että sanon minä! Kanat ovat myös mitä suurempia pelkureita mitä tiedän. Kanalan kuivikkeen vaihdon jälkeen menee päivä jos toinenkin, että joku rohkeimmista kanoista uskaltaa mennä sisälle kanalaan ( ja loput sen perässä), sillä uusi kuivike näyttää kanoista hyvinkin pelottavalta ja epäilyttävältä. Sama asia on lumella. Lumen sataessa maahan jäädäkseen ei kanoja saa ulos edes pakottamalla, kun aikaisemmin ne sen sijaan tungeksivat samaan aikaan luukun raosta ulos. Kaiken tämän viihdyttävyyden lisäksi kanat toimivat meillä ”kompostorina” eli se mitä meidän perheestä jää syömättä menee kanoille ja vasta sitten varsinaiseen kompostoriin. Kaikki hyöty siis irti ruuasta. Ihmeellisin asia kuitenkin on kanojen kananmunan luominen. Miten täydellisen kaunista ja puhdasta ravintoa voi tämä otus meille tuottaa. Siitä olen kiitollinen ja hämmästynyt joka päivä, kun kerään kananmunat talteen.  |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |
RSS Feed
EKOHOITOLA NORAHEkokosmetologi - Ekomeikkaaja
Noora Härmä Kansanparantaja Jussi Härmä Ihoden Kylätie 86 27320 Ihode |
|
