Elämämme kulkee eteenpäin höyryveturin lailla.
Välillä vauhtimme on niin kova, että korvistammekin tulee savua lähes veturin tavoin. Tällöin myös kurvit on vaarassa mennä suoriksi ja pysymme hädin tuskin raiteilla. Veturille on välttämättömiä pysähdykset. Välillä ottamaan lisää matkustajia ja välillä taas vastavuoroisesti päästämään matkustajia pois. Pysähtymisiä tarvitaan myös polttoaineen lisäämistä taikka ihan vain siivousta ja huoltoa varten. Niin myös me ihmiset kaipaamme ja tarvitsemme pysähtymisiä. Hetken seisahdus pysäkillä ja huokaisu. Toisinaan riittää, kun pysähdys on hetkellinen. Toisinaan sen tarvitsee olla selvä irtiotto. Joskus emme edes tajua sitä itse, että tarvitsemme pysähdystä ennen kuin itse pysähdys pysäyttää meidät. Pysähdys antaa meille aikaa käsitellä asioita ja tunteita elämässämme. Mitä niistä haluamme pitää ja mistä luopua. Pysähdys antaa meille myös aikaa lepoon ja akkujen lataamiseen. Joskus elämässämme vauhti on niin kova, että on pakko vetää hätäjarrusta, ottaa aikalisä ja hypätä hetkeksi pois vauhdista. Parastahan kuitenkin olisi, että vauhtimme olisi tasaisen rauhallista, jolloin kurvi ja mutka kohdatkin sujuisivat pehmeästi, ja jolloin osaisimme pysähtyä ilman hätäjarrutusta.
0 Comments
Katseellani törmään päivittäin meidän lapsiparvemme rakkauden osoituksiin toisiaan kohtaan. Välillä tuntuu, että pelkät sanat eivät riitä kertomaan kuinka paljon he toisistaan välittävät ja kantavat huolta. Toisinaan sitten taas terävät sanat singahtelevat ympäri kotia etsien sopivaa kohdetta. Tällöin vihan tunteen voin jopa käsin koskettaa. Kaikista tunnetiloista huolimatta he ovat joka tapauksessa toistensa parhaat kaverit, pojat ja tytöt, kaikki keskenään.
Sisarusrakkaus on tunne, jota ei voi selittää vaan joka pitää itse kokea kenellä on siihen suotu mahdollisuus. Tunne siitä, että on joku joka koostuu edes hiukan samoista palasista kuin sinä itse. Ja jonka kanssa olet jakanut ehkä osan aikaa elämästäsi kokien samoja iloja ja suruja. Sisarus on yleensä se, joka saa sen viimeisessä hädässä olevan soiton ja joka ei avun annosta juurikaan kieltäydy, kun sitä tarvitset. Sisarus on myös se, joka ottaa vastaan ne epämukavimmatkin tunneryöpyt, mutta joka osaa, silti iloita kanssasi elämässäsi olevista iloista. Itselläni on pikkuveli, ja vaikka välimatka on pitkä ja elämme molemmat omaa ruuhkavuosi aikaa tahollamme. Hän on silti ihminen, jolla on paikka sydämessäni ja jolle tiedän voivani soittaa hetkenä minä hyvänsä. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |