|
Joulu kolkuttaa jo melkein oven takana. Kaupat tarjoavat kerta toisensa jälkeen aikaisemmin joulun sesonkituotteitaan ja soitattavat joulumusiikkiaan. Ravintolat täyttyvät hiprakoituvista pikkujoulujuhlijoista. ”Mattimyöhäisen” hikikarpalot lisääntyvät joulun lähestyessä, kun taas reippaimmat meistä ovat ostaneet joululahjansa jo pitkin vuotta ja suunnittelevat järjestelmällisesti koko joulun ajan menunsa. Joulu, se ilon ja rauhan juhla. Juhlista tärkein. Joulun perinteistä pidämme kiinni kynsin ja hampain. Pysyvämmät muutokset jouluperinteisiimme (jos niitä edes kaipaamme) vievät aikaa. Perinteet luovatkin usein turvaa ja pysyvyyttä. Varsinkin silloin, kun elämä on muuten haasteellista ja raskasta. Joulu herättää meissä kuitenkin monenlaisia tunteita. Tunteet eivät aina ole niitä ilon, rauhan ja mukavan yhdessä olon tunteita, vaan toisinaan joulu ja sen vietto voi olla hyvinkin ahdistavaa syystä tai toisesta. Toisilla meistä se voi korostaa yksinäisyyttämme. Tunnetta, kun kotonamme ei ole muuta kuin seinät ystävinämme. Toisten ajatukset täyttyvät tuskasta, jonka aiheuttaa rahan puuttuminen. Silloin lahjojen saatikka jouluruokien ostot ovat vain haavekuvia. Toisinaan jouluun voi kohdistua ikävät muistot menneisyydestä, jotka pulpahtavat mieliimme juuri jouluisin. Joulun vietto vaatii myös usein taiteilua, kun haasteena on eri sukuhaarakkeiden yhdistäminen niin perinteiden kuin aikataulujenkin suhteen. Ymmärtämättömyys toisia kohtaan ja luokkaantumiset voivat olla hyvinkin tuttuja tunteita juuri silloin joulun vietossa. Joulurauhan luomisessa tärkeintä taitaakin olla vapaus tehdä omasta joulusta juuri omanlaisen joulun, suotakoon se siis meille jokaiselle. 
2 Comments
Jokainen lapsi on erityinen, omanlainen, huippu tyyppi. Sen lisäksi nyky-yhteiskunta on luonut myös termin niille lapsille, joilla on jotain poikkeavaa verrattuna valtaosaan lapsia. Olkoonpa nämä ominaisuudet sitten fyysisiä tai psyykkisiä taikka molempia. Fyysiset poikkeavuudet ovat helposti (tai ainakin helpommin) ymmärrettävissä ihan tavallisenkin tallaajan, mutta kun lapsella on psyykkisiä tai neurologisia poikkeavuuksia niitä voi olla hankalampi käsittää, jopa lapsen vanhempien, saatikka sitten täysin ulkopuolisten ihmisten. Miten ulkopinnaltaan ”normaalilta” näyttävä lapsi kaipaakin erityisohjausta tai -huomiota lähes koko ajan tai tietyissä tilanteissa. Ja miten tärkeää juuri näille lapsille onkaan rutiinit ja arjen pysyminen muuttumattomana sekä turvallisena. Usein nämä erityislapset omaavat vahvan herkkyyden ulkomaailmaan. Se, että joku ominaisuus näillä lapsilla kaipaa vahvistusta ja tukea, voi joku toinen ominaisuus sitten taas olla hyvinkin vahva ja kehittynyt. Erityislasten määrä on lisääntynyt hurjasti. Onko syynä sitten tiedon kasvaminen diagnoosia tehdessä vai ihan joku muu, niin nykyisin on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että lapsillamme on joku erityisominaisuus. Lähes tulkoon aina, kun puheemme siirtyy lapsiin tulee ilmi, että jonkun lapsella onkin jokin erityispiirre (meidänkin perheessä niitä löytyy jo kaksi). Äitinä ajattelenkin, että ehkä tärkein asia mitä lääkärit ja hoitajat voivat jollakin tavalla auttaa meitä ymmärtämättömiä ja huolestuneita vanhempia on kertoa yksinkertaisesti, mistä lapsen ongelmat johtuvat ja miten niiden kanssa eletään ja pärjätään arjessa. Usein vastauksen saadessamme voimmekin tuntea huojennusta ja helpotusta, sillä olemmehan saaneet lukuisiin kysymysmerkkeihin edes muutamia vastauksia. Vastaukset auttavat meitä ymmärtämään lastamme paremmin etenkin nykyhetkessä, mutta samalla myös lapsemme menneisyyttä. Vastaukset antavat myös kaivattuja työkaluja hoitopaikkaan ja koulumaailmaan. Äitinä tulee kuitenkin myös huoli, miten oma erityislapsi löytää oman paikkansa tästä yhteiskunnasta. Paikan, jossa hän saisi olla juuri omanlaisensa. Tämä huoli ei ole varmasti vieras ”tavallistenkaan” lapsien äideille, uskoisin näin.  Mies – mikä lienee. Mies on hyvin suoraviivainen ja käytännöllinen. Suuri suojelija ja maaginen alfa uros, joka tekee kaikkensa perheensä eteen. Miehisyyttä on monenlaista, johon liittyy paljon odotuksia ja vaatimuksia. Toiset Miehet istuvat paremmin perinteiseen muottiin kuin toiset. Joka tapauksessa miehet ovat miehiä isolla M:llä. Miehet hämmentävät meitä naisia aina ajoittain, mutta joita ilman olemme hyvinkin puolinaisia. Miehet tarvitsevat myös meidän naisten hellyyttä ja huolenpitoa sekä tunnetta siitä, että ovat tärkeitä meille. Miehisyys on myös hyvinkin herkkää ja haavoittuvaista, joka ilmenee monin eri tavoin. Toiset yrittävät peittää herkkyyttään rakentamalla suojakuoria ympärilleen kuitenkaan loppujen lopuksi onnistumatta siinä. Ja voi sitä päivää jos mies loukkaantuu ja mielensä pahoittaa. Se vaatii silloin meiltä naisilta suurta ymmärrystä ja hienotunteisuutta sekä taitoa palauttaa ”loukattu sielu” takaisin maanpinnalle. Olen koko nuoruuteni ja aikuisikäni seurannut yhden nuoren pojan kasvamista mieheksi. Välillä hämmentyen hänen toiminnastaan tai ajatuksensa juoksusta. Välillä taas pintaan on noussut suuri ihailun ja arvostuksen tunne. Olen myös kolmen tytön jälkeen saanut kaksi poikaa itse ja hämmästelen heitäkin lähes päivittäin. Miten he muistuttavatkaan isäänsä, vaikkakin eri tavalla, ja miten tietyt miesgeenit vain pulpahtavat pintaan sitä sen enempää kasvattamatta heihin. Miten suoraviivaista poikien toiminta onkaan verrattuna tyttöihin. Pojat menevät paikasta a paikkaan b, kun taas tytöt tekevät mahdollisimman monta lenkkiä ja mutkaa ennen kohteeseen pääsyä niin konkreettisesti kuin ajatuksenkin tasolla. Tänä päivänä vaatii melkein rohkeutta olla tavallinen mies, annetaan me muut myös heille siihen mahdollisuus.  Sana ja aihe, joka sisältää aimo annoksen erilaisia tunteita ja mielikuvia. Parhaimmillaan seksissä kaksi ihmistä sulautuu yhdeksi. Antaen samalla kaivattua läheisyyden tunnetta. Tunnetta siitä, että joku välittää sinusta. Toisessa ääripäässä seksi voi tuhota ihmisen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Seksi on myös aihe, jonka puhumista vältellään. Siitäkin huolimatta, että se on hyvinkin arkipäiväinen asia. Kuinka paljon edes ystävät puhuvat seksistä keskenään. Yleensä puhe seksistä keskittyy vain niiden kahden välille, jotka sitä keskenään tekevät (jos edes niidenkään). Sen lisäksi on niitä suuren suuria puheita kaveriporukassa, joiden takaa tuskin löytyy edes murustakaan totuudesta. Ja kuinka monesti sanamme ovatkaan takertuneet kurkkuun, kun lapsemme ovat kysyneet silmät suurina isoja kysymyksiä ”lapsen teosta”. Tarvitseeko seksistä puhuakaan ja onko parempikin, että se on vain sanaton sopimus hiljaisuudessa. Seksi on kuitenkin myös luonnollinen asia. Näin totesi myös tyttäreni pikkusiskolleen (pikkusiskon nolostuessa koko aiheesta) lukiessaan terveystiedon kokeisiin, kun aiheena oli seksuaalisuus. Tyttäreni tieto ja käsitys seksistä perustuu vielä elokuvien ja sosiaalisen median varaan. Hän edustaa kuitenkin jo joka tapauksessa uutta sukupolvea, jolloin seksistä puhuminen ja oma seksuaalisuus on paljon avoimempaa, ja josta puuttuu meille niin tuttu häpeileväisyys ja puhumattomuus. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta, mutta ei aina kuitenkaan ehdoton ja välttämätön. Jokainen varmasti muistaa sen kauan odotetun, harkitun, tai hetken mielijohteesta tapahtuneen ”ekan kerran”. Olkoonpa se sitten suunniteltu tai ei, niin varmasti ainakin ikimuistoinen. Harvemmin se on myös mennyt juuri niin kuin olemme haavekuvissamme haaveilleet. Elämässämme tulee myös aikoja, jolloin seksille ei löydy sijaa. Olkoon se sitten oma valinta tai elämän pakottama aika. Milloin elämme kiireistä lapsiperhe arkea, jolloin oma väsymys ja lapsien läsnäolo hankaloittavat parisuhteemme fyysisen läheisyyden läsnäoloa. Milloin taas työn tuoma stressi ja kiire, taikka sairaus ja sen lääkitys aiheuttavat meille haluttomuutta. Voihan syy olla myös niinkin yksinkertainen, että elämästämme puuttuu vain sellainen kumppani, jonka kanssa sitä tehdä. Seksi ja seksuaalisuus on elinehto luomakuntamme jatkumiselle, mutta se on myös paljon muuta. Se on osa meitä eikä erillinen osa meistä. Ennenkaikkea se on rakkauden täydentymistä niin itseään kuin toista kohtaan.  |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |
RSS Feed
EKOHOITOLA NORAHEkokosmetologi - Ekomeikkaaja
Noora Härmä Kansanparantaja Jussi Härmä Ihoden Kylätie 86 27320 Ihode |
|
