|
Metsä on osa minua. Metsä on paikka, jossa tunnen rauhoittuvani. Paikka, jolloin turhat ajatukset lakkaavat juoksemasta ja tilalle tulee selkeys. Paikka, jossa tunnen olevani turvassa. Metsä on myös ulkoilupaikka minulle, miehelleni ja koirallemme. Paikka, jossa voimme käydä kiivastakin keskustelua aiheesta kuin aiheesta. Mutta samalla paikka, jossa voimme olla pitkänkin tovin täysin hiljaa, nauttien metsästä ja sen läsnäolosta. Välillä on taas kertoja, jolloin metsä on paikka perheen yhdessä ololle. Paikka, jonne olemme pitkän suostuttelun ja pakottamisen jälkeen saaneet koko lapsi katraamme. Se on paikka, jossa saamme kokea lyhyenkin ajan sisällä koko tunnemaailman, mielensä pahoittamisesta ilon kiljahduksiin. Paikka, joka tuo meidät lähemmäs toisiamme omina itsenämme. Paikka, jossa saamme tuntea vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta siitä että olemme perhe. 
0 Comments
Eilen löysin itseni lähiseudun kyläyhteisön saunasta monen muun innokkaan saunojan ja avantouimarin seasta. Siellä me istuimme vieri vierin, jonkun aina toimiessa löylyn heittäjänä ja vuoron perään kävimme kastautumassa hyisessä vedessä. Ja voi että sitä tunnetta, kun uskaltautuu kastautua ja nousee sen jälkeen ylös vedestä. Veri alkaa kiertää kohisten pitkin jalkoja ja ihana lämmöntunne valtaa sisuskalut. Samalla tuntuu, että ajatuskin olisi kirkkaampi. Tämä yhteisöllisyys luo myös hymyn korville ja naurun huulille. Ajatella miten joku harrastus voi tuoda toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset yhteen puolialastomana hikiseen huoneeseen ja välillä hyppäämään yhdessä jäiseen veteen. Hullua toteaisivat monet kokemattomat, mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen on moni jäänyt tähänkin hullutukseen koukkuun.  Yhtenä iltana havahduin siihen nukkumaan mennessäni miten jalkojeni iho kutisi ja tuntui hyvinkin karhealta. Niin tuttua tähän aikaa vuodesta (ja aina se kuitenkin yllättää), sillä nyt kun on alkanut lämmityskausi meidänkin torpassa ja nukkumaan mentäessäkin täytyy varustautua pitkillä yöhousuilla sekä villasukilla, niin eihän se ihonkaan siitä ihan hirveästi tykkää. Onneksi tähän löytyi helpotusta keittiöstä. Siellä sekoitan öljystä, suolasta ja hunajasta seoksen ja saan aivan ihanan kuorinnan koko vartalolle ja voi että miten iho kiittää kuorinnasta. Kuorinnan jälkeen ihoni tuntuu pehmeältä ja karheus on poissa. Tässä vielä aineosien suhteet kuorinta-aineessa: 1 osa suolaa tai sokeria ( jos iho on rikki käytä sokeria) 1 osa öljyä ( oliiviöljy, auringonkukkaöljy…) ½ osa juoksevaa hunajaa Sekoita tarvittava määrä yhteen ja levitä seos iholle hierovin liikkein sekä pese pois vedellä.  Muistan miten lapsuuden kodin keittiössä oli avohylly, jossa oli jos jonkinnäköistä lehteä. Yhdessä hyllyssä oli Suomen Luonto-lehtiä, jotka olivat tärkeä osa äitini ajatusmaailmaa. Itse en niitä juurikaan lapsena lukenut, lähinnä katsoin kuvat. Nyt monta vuotta myöhemmin tilasin lehden tämän hetkiseen kotiini. Ja sinä päivänä , kun ensimmäinen lehti tipahti postilaatikkooni ja sain sen käteeni tunsin valtavan hyvän olon tunteen, niin kuin joku puuttuva palanen olisi loksahtanut paikalleen. Ja voi että miten huikeita kuvia ja tarinoita lehti sisälsi kaiken kukkuraksi. Huomaan täyttyväni samanlaisesta tunteesta, kun kävelen metsässä ja vedän sisuksiini metsän tuoksua, ah niin rauhoittavaa. Tunne on kuin olisin tullut kotiin. Kiitos luonto. Ja kiitos äiti, kun olet tehnyt luonnosta osan minua.  |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |
RSS Feed
EKOHOITOLA NORAHEkokosmetologi - Ekomeikkaaja
Noora Härmä Kansanparantaja Jussi Härmä Ihoden Kylätie 86 27320 Ihode |
|
