Keitä me vaimot oikeastaan olemme?
Olemmeko muusia miestemme takana, vai kentis äidin korvikkeita, vai ehkä sensuelleja yön rakastajattaria, vai sittenkin vain ihan tavallisia naisia. Välillä meidän vaimojen paikka on olla vain hiljaa miestemme lähellä ja antaa rakkautta. Toisinaan taas tehtävämme on puhua sitä kaivattua järjen ääntä. On myös aikoja, jolloin juuri me luotamme ja uskomme miehiimme. Niinä aikoina, kun muiden luotto on jo mennyt heihin tai ainakin miehiemme oma usko itseensä on kadonnut. Välillä on hetkiä, kun olemme kannnatelleet miehiämme hartia voimin, mutta tiedämme, että on ollut myös niitä hetkiä jolloin olemme saaneet itse olla heikkoja. Mutta ennenkaikkea olemme kumppaneita, arjen jakajia, murheiden kuuntelijoita, kädestä pitäjiä, parhaita kavereita. " Minä mieheni vaimona ja mieheni luomme yhdessä kokonaisuuden, ilman toista ei ole toista. Arki on muovannut meistä meidät ja olemme löytäneet omat paikkamme perheessä, minä vaimona ja mieheni miehenä. Uskonkin, että miehen ja vaimon välinen tasa-arvo toteutuukin parhaimillaan juuri silloin, kun molemmilla osapuolilla on hyvä olla."
1 Comment
Viha – Rakkaus
Suru – Onnellisuus Heikko - Vahva Elämämme muodostuu vastapareista. Voimme törmätä niihin joka paikassa ja joka hetki. Vastaparit kuuluvat elämään, sillä aina kun ilmenee toinen on olemassa myös toinen. Vastaparit antavat meille mahdollisuuden tuntea ja kokea elämää täydesti. Ne antavat elämälle myös mielenkiinnon ja rikkauden. Jotta tuntisimme rakkautta, meillä pitää olla myös vihan tunteita. Miten muuten tietäisimme miltä rakkaus tuntuu. Jotta kaipaisimme hiljaisuutta, meidän pitää elää myös melun keskellä. Jotta osaisimme arvostaa menestyksen hetkiä, meidän on välillä käytävä aallon pohjalla ja tuntea elämän synkkyys. Jotta osaisimme arvostaa onnen tunteita, meidän on välillä vuodatettava surun kyyneleitä. Jotta osaisimme vetää henkeä rauhallisena aikana, meidän on välillä koettava kiirettä. Jotta osaisimme olla sisukkaita tarpeen tullen, meidän on välillä annettava periksi. Jotta osaisimme arvostaa ihmisiä ympärillämme, meidän on koettava yksinäisyyden kylmyys. Jotta osaisimme nauttia kotona olosta, meidän on välillä kasvatettava välimatkaa siihen. Jotta osaisimme olla vahvoja oikealla hetkellä, meidän pitää myös osata murtua heikoksi, kun on sen aika. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin… Mutta tärkeintä olisikin oivaltaa, että eläessämme elämämme tummia hetkiä, tarvitsemme niitä yhtä paljon kuin valon hetkiä. Emmehän muuten tietäisi että valo on valo. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |