|
Miten paljon arvostamme, tänä nettikauppojen kulta-aikana palvelua, ja mitä olemme siitä valmiita maksamaan. Itse olen joutunut maksamaan oppirahani tästä asiasta joitakin vuosia sitten: "Tilasin (muka rahaa säästäen) netistä perheelleemme uuden pesukoneen paikasta x. Kaikki meni muuten hyvin, mutta hätäinen luonne, kun olen niin enhän tietenkään lukenut ohjeesta juuri sitä kohtaa, joka käski irrottaa ennen koneen käyttöönottoa ”turvapidikkeet”, joide tarkoitus oli pitää rumpu paikallaan kuljetuksen ajan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että rikkihän se kone siitä sitten meni. Jos taas olisin ostanut koneen lähiseudun liikkeestä ehkä hieman kalliimmalla, mutta kotiin tuotuna ja asennettuna tämäkin takapakki olisi jäänyt kokematta ja rahaa säästynyt huomattavasti. No oppia ikä kaikki." Hyvää palvelua saadessamme koemme saavamme ostetun tuotteen päälle jotain extraa. Välillä se on mielihyvän -tunne, kun huomaamme hymyn nousseen kasvoillemme, toisinaan saamme vankkaa asiantuntemusta ja joskus taas ihan konkreettista hyötyä. Palvelu on myös asia, joka herättää meissä tunteita ja ennen kaikkea keskustelua. Varsinkin silloin, kun jäämme palvelua vaille tai se on huonoa. Huonon palvelun -maine kiirii vauhdilla, mutta miksi välillä tuntuu niin vaikealta antaa kiitosta hyvästä palvelusta, johtuneeko se siitä, että pidämme sitä liian itsestään selvyytenä ja jopa oikeutettuna. Hyvä palvelu, jos joku, korostuu juuri tänä päivänä, jolloin suurin keskustelukumppanimme on ostopäätöstä tehdessämme tietokone, jonka tavoitteena on vain kylmästi saada meidät ostamaan mahdollisimman paljon. Hyvä palvelu antaakin meille myös syyn palata liikkeeseen aina uudelleen ja uudelleen. Mutta hyväkin palvelu voi muuttua liian tunkeilevaksi jopa ahdistavaksi, sillä seurauksella, että asiakkaitten määrä väheneekin kasvamisen sijasta. Toisinaan sitten taas huono palvelu tai kokonaan sen puuttuminen voi ajaa meidät ilta hämärissä nettimarkkinoiden pariin. Minkälainen on sitten hyvä palvelu tai palvelu jota odotamme saavamme, kun kohtaamme ihmisen palvelutilanteessa? Vai onko palvelu juuri se, mistä olemme valmiita tinkimään saadaksemme haluamamme tuotteen edes hitusen edullisemmin? 
1 Comment
Nyt on tullut omassa elämässäni hetki heittää jäähyväiset viralliselle kotiäitydelle, ja laulaa viimeinen oodi sille samalla, kun saattelen kuopukseni koulutielle. Voin huokaista helpotuksesta ja taputtaa itseäni olkapäälle todeten selvinneen edes jotenkin täyspäisenä tästäkin hommasta (ja lapsenikin ovat edes jollain asteella kunniallisia kansalaisia). Heilutan lippua kuin maaliin saapuneet (ja vähän jopa tuulettaen) todeten samalla olevani vielä hengissä. Olen myös pikkuhiljaa ottanut pieniä irtiottoja kotiäitydestä yrittäjyyteeni myötä ja voinkin sanoa: ”Ai, että se on tuntunut hyvältä!”. Salaa olen alkanut haaveilemaan niistä aamuista, kun kotona on aivan hiljaista, ja voin vain istua, juodessani aamukahvia (miltäköhän sekin tuntuu?). Kotiäitiys oli itselleni ja perheelleni ennen kaikkea sopivin valinta vaihtoehdoista, joita meillä oli, mutta joka ei varmasti sovi meille kaikille. Noihin viiteentoista vuoteen täyspäiväistä kotiäitiyttä mahtuu paljon ”verta, hikeä ja kyyneleitä”. Välillä olen maannut sängyssä väsyneenä kuin raato, kun kehoni on huutanut unta sitä saamatta. Toisinaan olen hukkunut pyykkivuoren alle, ja tukahduttanut ajatukseni äiti- sanalla. Tällä matkalla olen kuitenkin saanut enemmän kuin antanut (vaikkei se siltä ole aina tuntunut). Ja opittuja asioita on ollut rutkasti, ehkä suurimpana niistä on kuitenkin ollut oppi armollisuutta itseäni ja maailmaa kohtaan. Se, että maailma ei kaadu, jos pyykit ovat kaksi viikkoa ryppyisenä pyykkikorissa ja, että välillä voi hyvillä mielin ottaa tiskauksesta vapaapäivän, sekä myös sen, että pullantuoksuinen äiti voi paistaa myös valmispullia. Äitiys ei kuitenkaan lopu tähän, eikä opiskeluiden alkaessakaan, eikä edes aikuisuuteen. Huoli ja murhe lapsistamme jopa kasvaa sitä myöden kuin "napanuoramme" venyy ja venyy, meidän ja lapsiemme välillä. Kaikesta huolimatta nautitaan, silti hyvillä mielin niistä hetkistä, kun saamme istua kahvikuppi kädessä, hiljaisuudessa. Olemme sen ansainneet, ihan jokainen.  |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |
RSS Feed
EKOHOITOLA NORAHEkokosmetologi - Ekomeikkaaja
Noora Härmä Kansanparantaja Jussi Härmä Ihoden Kylätie 86 27320 Ihode |
|
