|
Miten vaikeaa onkaan piirtää suoraa viivaa keskelle paperia, niin ettei se lopuksi ole kallellaan toiseen reunaan. Miten vaikeaa on kävellä keskellä tietä, verrattuna tien reunassa kävelyyn. Miksi myös asiassa kuin asiassa kohtuudessa pysyminen on haasteista vaikein. Miksi niin mielellämme viemme asian äärimmilleen, taikka vastavuoroisesti toimimme liian vajaalla. Joskus intoudumme panostamaan ravinnon sisältöön ja terveellisyyteen. Toisinaan kaikki menee vauhdilla toiseen laitaan ja täytämme päivän ravinnon saannin einesruuilla ja juomaksi kelpaa olut jos toinenkin. On hetkiä, jolloin liikuntakärpänen on puraissut meitä oikein kunnolla, jolloin päivämme täyttyy aamusta iltaan liikunnalla ja sitten on niitä hetkiä, jolloin meitä ei saa lenkille kertaakaan päivän aikana millään ilveellä. Tähän samaan ilmiöön törmäämme myös työelämässä, välillä on töitä niin paljon, että saamme tehdä niitä hiki hatussa ja toisinaan taas aikamme töissä kuluu vain pyörittelemällä peukaloita päivät pitkät. Ja taitaa se päteä myös tähän säähänkin liika sade, kylmyys tai kuumuus ajaa meidät hulluuden partaalle. Sopivasti kaikkea (ja ennen kaikkea kohtuudella) olisi tässäkin asiassa paras, mutta säähän emme pysty suoranaisesti vaikuttamaan, vaikka kuinka niin haluaisimme. Kultainen keskitie on asiassa kuin asiassa paras vaihtoehto totalitäärisen kieltäytymisen tai myönnytyksen sijaan, mutta miksi niin helppo ja yksinkertainen asia onkin yllättäen niin vaikeaa ylläpitää. 
0 Comments
"Makaan maassa kuin raato, lyötynä, yli ajettuna. Pienin liikkein, haparoivin askelin vedän itseäni taas ylöspäin. Kokoan itseni haarniskan tavoin kokoon, hitaasti ruuvi ja osa kerrallaan.” Voimme kokea epäonnistumisen tunteita monissakin asioissa niin työelämässä, vanhemmuudessa, kuin ihan tavallisen arjen keskellä. Pelko epäonnistua voi estää meitä myös kokeilemasta uusia asioita, toteuttamasta unelmiamme. Miten vaikeaa onkaan sanoa ääneen, että olemme epäonnistuneet. Ja vielä vaikeampaa on myöntää se ennen kaikkea itselleen. Toisinaan epäonnistumisen yli pääseminen on helpompaa, hetkellinen harmitus, joka kestäään vain vähän aikaa. Joskus se taas voi olla kuin pieni kuolema ja siitä ylipääseminen ottaa oman aikansa. Silloin epäonnistumisen jälkeen jaloillemme päässeenä olomme onkin kuin feenixlinnun, uudesti syntyneenä. Epäonnistuminen saa aikaan myös jotain hyvää ja kasvattaa meitä ihmisenä, kun vanhat kangistuneet tapamme hiotaan jälleen kerran parempaan kulmaan ja voimme todeta ettei se ollutkaan kuolemaksi. Uskalletaanhan epäonnistua pelotta sekä hymyillä epäonnistumisellemme, kun on sen aika.  Mikä onkaan tapamme ilmentää itseämme, silloin kun emme ole tiukkojen raja-aitojen sisään ahtautuneita? Onko se jotain mitä pystymme tekemään käsillä vai kenties koko kehomme avulla, vai nautimmeko siitä, kun saamme laittaa sanoja peräkkäin muodostaen niistä kokonaisuuksia. Uskon, että meillä jokaisella on joku pieni kyky sekä palo sisällämme. Kyky, jolla on mahdollisuus kasvaa suureksi, jos vain annamme sille luvan. Useinkaan tämä pieni taiteilijasielukkuus ei noudata oppikirjojen oppeja saatikka omaa suurta lahjakkuutta. On kyse vain pienestä kipinästä, joka löytyy meidän sisältämme. Joskus meidän on vaan varsin vaikea löytää sitä, sillä se voi olla syystä taikka toisesta piilossa, tukahdutettuna, sisällämme. Olkoonpa itseilmaisu kanava, sitten mikä tahansa se auttaa meitä kasvun tiellä, murroksien keskellä. Se antaa meille myös keinot käsitellä vaikeita asioita, joita kohtaamme elämämme aikana. Toiset voivat kutsua sitä myös meditatiiviseksi tilaksi. Tärkeintä siinä olisikin, että saisimme tehdä sitä vapaasti, avoimessa ympäristössä ilman pelkoa, että joku arvostelisi ilmentymäämme. Meistä ei tarvitse tulla taidemaalareita, tanssinopettajia taikka runokirjan kirjoittajia. Se riittää, että mitä ikinä se sisällä olevamme kyky toteuttaa itseään onkaan teemme sitä itseämme varten, antaumuksella. Lapsi on mestari ilmentämään itseään, hän ei juurikaan epäile taitojaan, kun hänen sisältä vain löytyy palo tehdä jotain josta nauttii. Olkaamme siis me aikuisetkin hetken ilman aikuisten luomia rajoitteita ja ennen kaikkea kritiikkiä ja ilmentäkäämme itseämme tavalla, johon meillä on ollut aina kaipuu.  |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |
RSS Feed
EKOHOITOLA NORAHEkokosmetologi - Ekomeikkaaja
Noora Härmä Kansanparantaja Jussi Härmä Ihoden Kylätie 86 27320 Ihode |
|
