|
Kohtaamme kuolemaa päivittäin jo pelkästään luontoa seuraten tai päivän lehtiä lukien. Kuolemasta puhutaan yleensä silloin, kun joku ihminen kuolee ja poistuu tästä elämästä konkreettisesti. Mutta kuoleman tunne voi tulla myös silloin, kun joku ihminen poistuu meidän elämästämme, vaikkei kokonaan elämästä. Kuolemaan suhtaudutaan eri tavalla eri kulttuureissa. Kuolemaan liittyy monia uskomuksia ja oletuksia riippuen kulttuurista, perinteestä taikka uskonnosta. Kuitenkaan varmaa totuutta mitä ihmiselle tapahtuu kuollessaan ei tiedä kukaan on vain hauraita arvailuja ja hentoja toiveita. Kuolema voi tulla kuin varkain tai hitaasti hiipien. Kuolema aiheuttaa suurta surua. Surun aikana onkin hyvä antaa itselleen luvan surra, eikä tehdä tilaa järkeilylle tai syvällisille pohdinnoille. Kun aika on valmis voi irrottaa otteensa surusta ja vaalia hyviä muistoja. Kuolema voi tuoda mukanaan myös helpotuksen ja vapauden tunnetta, mutta useimmiten se tuo tullessaan hyvin raadollisen ja tuskaisen tunteen. Kuolema aiheuttaa suurta pelkoa. Pelko lähimmäisten menettämisestä ja pelko oman itsensä kadottamisesta kuolemalle. Tietämättömyys itse kuolemasta sekä irrottautuminen itse elämästä aiheuttavatkin suurimmat pelot. Oma pappani, sotiemme veteraani kuoli hetki sitten. Pitkän hyvän elämänsä jälkeen ja varmasti kaikkensa antaneena hän oli valmis siirtymään pois täältä keskuudestamme. Häntä miettiessäni silmiini osui teksti, joka raottaa hiukan pelon vyyhtiä tuoden siihen hitusen valoa. Tässä teksti myös teille luettavaksi: " Kun kävelet läpi metsän, jota ihminen ei ole taltuttanut eikä häirinnyt, et näe ympärilläsi ainoastaan yltäkylläistä elämää, vaan kohtaat myös kaatuneita puita ja lahoavia puunrunkoja, mätäneviä lehtiä ja maatuvaa ainesta joka askeleella. Minne tahansa katsotkin, löydät kuolemaa siinä missä elämääkin. Tarkemmin katsoessasi havaitset kuitenkin, että maatuva puunrunko ja mätänevät lehdet eivät vain synnytä uutta elämää, vaan ovat itsekin täynnä elämää. Mikro-organismit ovat työn touhussa. Molekyylit järjestäytyvät uudelleen. Kuolemaa ei siis löydy mistään. On vain elämänmuotojen muuntautumista. Mitä voit oppia tästä? Kuolema ei ole elämän vastakohta. Elämällä ei ole vastakohtaa. Kuoleman vastakohta on syntymä. Elämä on ikuista." Tyyneys puhuu, Eckhart Tolle 
0 Comments
Isovanhemmuus on yksi niistä elämää rikastuttavammista asioista. Se antaa paljon niin itse isovanhemmille kuin meille vanhemmille ja etenkin lapsillemme. Lastenlasten elämää seuraten ja siihen kuuluminen tuo sisältöä isovanhempien elämään. Isovanhemmat sen sijaan antavat meille vanhemmille suurta helpotusta ja tukea, kun he ovat arjessa jakamassa taakkaamme. Erityisen paljon isovanhempien läsnäolo antaa lastenlapsille. Voi sitä vilpittömän rakkauden määrää mitä lapsi kokeekaan kohdatessaan isovanhempansa ja se tunne on varmasti molemmin puoleinen. Isovanhemmuus on muuttunut paljon vuosien saatossa. Ennen asuttiin monta sukupolvea yhdessä, jolloin isovanhemmat osallistuivat lasten kasvatukseen sekä hoitoon ja korvasivat näin ollen vanhempia silloisen elämän työntäyteisyyden vuoksi. Tämä järjestely edesauttoi myös sen, että isovanhemmistakin pidettiin huolta tarpeen vaatiessa. Vuosien myötä elämä on muovautunut erilaisten välimuotoja jälkeen nykyiseen malliin, jossa kiire ja työn teko ei ole vähentynyt. Ongelmat tulevat esiin, kun tarvittaisiin isovanhempien apua lasten hoidossa, mutta pitkä välimatka estää sen. Myös entisestäänkin pidennetty eläkkeelle pääsy ikä vähentää isovanhempien ja lastenlasten yhdessä vietettyä aikaa. Saman ongelman edessä olemme myös silloin, kun ne isovanhemmat olisivat avun ja hoidon tarpeessa. Valitettavasti isovanhemmuus ei ole niin yksiselitteistä ja ongelmatonta. Sukulaissuhteissa esiintyy usein myös konflikteja ja aina ei olla samalla aaltopituudella avun pyytämisessä ja avun antamisessa tai siinä miten paljon isovanhempien kuuluisi kuulua lastenlasten elämään. Puhumattakaan niistä isovanhempi ehdokkaista, joilla ei ole lastenlapsia taikka niistä lastenlapsista, joilla ei ole niitä suuresti kaivattuja isovanhempia. Onneksi näihinkin tilanteisiin on tullut korvaavia vaihtoehtoja ja silloin isovanhempia kaipaavat lapset löytävät lapsenlapsia kaipaavia isovanhempia. Onneksi isovanhemmilla ei ole kuitenkaan velvoitteita miten pitäisi toimia isovanhempana vaan jokainen isovanhempi voi itse luoda oman näköisen tavan olla isovanhempi. Parhaimmillaan isovanhemmuus on välitöntä yhdessäoloa lapsenlapsen kanssa ilman kasvatus paineita ja yöheräämisiä.  "...on aamuja, jolloin sänkyyn jääminen on helpompaa kuin nouseminen uuteen päivään..." Kuulostaako liiankin tutulta? Kuuletko sanasi omasta suustasi tulleena vai kenties lähimmäisen? Masennus on sairaus joka vetää hiljaiseksi puheliaammankin. Sairaus, johon sairastuu tänä päivänä liian moni ikään katsomatta. Mikä sitten aiheuttaa tämän päivän ihmisille yhä enenevissä määrin mieleen kohdistuvaa sairautta, etenkin masentuneisuutta. Onko se, että tiedon kasvaessa alamme helpommin diagnosoida sairauksia, johon ei aina löydy selvää selitystä, vai ajaako ympäröivän maailman hulluus mielemme sairastumaan. Varmaan syitä on monia, ja ne eivät ole mitenkään yksiselitteisiä vaan hyvinkin yksilöllisiä. Laukaisijana voi olla traumaattinen kokemus, herkkyys ympäröivää maailmaa kohtaan, epäonnistuminen elämässä, itsekritiikki tai sitten ihan joku muu. Terveen ihmisen onkin ehkä välillä vaikeaa ymmärtää mielen sairauksia. Jos jalka on poikki tai potee vatsatautia taikka sairastaa jotain muuta konkreettista sairautta niin sitä on helpompi käsittää, vaikkei itse sitä olisikaan sairastanut, mutta mieleen kohdistuva sairaus voi olla hyvinkin vaikea ymmärtää. Miksi ulos päin oleva terve ihminen muuttuukin saamattomaksi, ahdistuneeksi, väsyneeksi, alakuloiseksi taikka miksi ylipäätään hänen mielensä kärsii epätasapainon tilasta, se jos jokin vaatii paljon ymmärrystä muilta ihmisiltä. Meistä varmasti jokainen tietää jonkun ketä on sairastanut tai sairastaa masennusta tai on kohdannut sen sairauksen jopa itse. Masennus on sairaus, johon ei ole yhtä selvää lääkettä tai hoitokeinoa. Hoito vaihtoehtoja on kyllä monia lääketieteestä vaihtoehtohoitoihin ja kaikkea siltä väliltä, mutta silti hoitojen ja lääkkeiden tehot ovat yksilöllisiä, sivuvaikutuksista puhumattakaan. Masennuksesta voi parantua hyvässä tapauksessa lyhyessäkin ajassa taikka sitten vasta useamman vuoden jälkeen, mutta joukkoon mahtuu myös valitettavasti niitä jotka eivät parane koskaan ja joutuvat kantamaan taakkaa mukanaan läpi elämän. Masennus on sairaus, joka voi pahimmillaan johtaa jopa itsetuhoisuuteen Myös sairastuneen lähipiiri joutuu koville, sillä huoli lähimmäisesi on suuri ja auttamisen työkalut vähäiset. Vaikka selvää hoitokeinoja ei voida varmuudella sanoa niin yksi asia on kuitenkin varmaa, se että masentunut ihminen tarvitsee toisen ihmisen vilpitöntä ja pyyteetöntä tukea, läsnäoloa sekä apua selvitäkseen seuraavaan päivään, saatikka sitten parantuakseen täysin. Usko huomiseen on muistettava heikoimallakin hetkellä, jos siihen ei itse yksin pysty niin edes toisen avustuksella.  Alastomuus on luonnollinen tila, mutta silti yksi suurimmista tabuista. Suhtautuminen alastomuuteen on varmasti vaihdellut eri aikakausina ja muuttunut vuosien saatossa. Alastomuus on tila, joka toiseen ääripäähän vietynä peitetään täysin vaatteilla ja toiseen päähän vietynä sillä ansaitaan rahaa. Suurimmalle osalle meistä oma alastomuus on kuitenkin asia, jota häpeillemme ja piilottelemme. Voimme myös tuntea itsemme vaivaantuneeksi tai kiusalliseksi kohdatessamme toisen ihmisen alastomuus, vaikka kyseessä onkin täysin luonnollinen asia. Alastomana olemme myös hyvin haavoittuvaisia niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Yleiset saunat voivat olla monelle kauhistus taikka pienet pukuhuoneet, jossa olemme kuin sillit suolassa. Silloin vaatteiden vaihto voi olla melkoista akrobatiaa, jos ei halua että kukaan näkisi alastomuuttamme. Toisille alastomuus voi olla niin iso asia, että välttelemme viimeiseen asti tilanteita, jossa muut voisivat nähdä meidät ilman rihman kiertämään tai hyvinkin vähä pukeisena. Se voi olla asia, joka rajoittaa elämäämme suuresti. Tosiasiassa kuitenkin me jokainen keskitymme vain itseemme ja omaan epävarmuuteemme alastomana ollessamme kuin toisiin ihmisiin. Oman alastomuutemme hyväksymistä horjuttaa eri asiat eri elämän vaiheessa sekä kokemukset, jotka kohdistuvat alastomuuteen. Lapset ovat ihanan viattomia ja aidon avoimia omaan alastomuuteensa, jolloin harvoin törmää häpeilyyn ja miksi näin pitäisikään. Lähestyessämme teini-ikään suhde omaan ja muiden alastomuuteen muuttuu ujosteluksi sekä vertailuksi. Tällöin olisikin hyvin tärkeää saada niitä positiivisia kokemuksia kohdistuen omaan alastomuuteen ja omaan kehoonsa ylipäätään. Nuorena aikuisena olemme suurten ulkonäkö paineiden alla, joita asetamme niin itse kuin ulkoinen maailmakin. Lasten saanti tai joku muu tekijä, joka muuttaa vartaloamme suuresti kasaa paineita sekä voi aiheuttaa häpeän tunnetta muuttunutta vartaloamme kohtaan. Onneksi iän karttuessa palaamme usein takaisin lapsuuden avoimuuteen ja ehkä elämän kokemuksemme myös auttaa meitä hyväksymään itsemme sekä alastomuutemme sellaisena kuin se todellisuudessa on. Ihailen ihmisiä, jotka ovat sinut oman alastomuutensa sekä vartalonsa suhteen. Ihmisiä, jotka uskaltavat kantaa omaa kehoaan ylväästi ja osaavat nauttia siitä täysin rinnoin, vaikka eivät omistaisikaan katalogin mukaista ihanne vartaloa vaan ovat juuri täydellisiä juuri sellaisena ilman filttereitä. Onneksi myös maailma ja media on alkanut muuttumaan tämän asian suhteen, jolloin me tavalliset hiirulaisetkin uskallamme olla edes hitusen varmempi omassa kehossamme. Ja mikä onkaan kauniimpaa kuin puhdas luonnollinen alastomuus niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, jolloin olemme täysin omia itseämme ilman kuoria ja muokkauksia.  Ihmisten kyläilyt ja vierailut toistensa luona ovat muuttuneet huomattavasti viime vuosina. Tänä päivänä vierailut muistuttavat jo lähes yritysten mukaista ajanvaraus suunnitelmaa olkoonpa kysymyksessä sitten ystävät, sukulaiset taikka tuttavat. Vierailut sovitaan hyvissä ajoin ja vieraanvaraisuutta todistellaan kerta toisensa jälkeen upeammilla ehkä välillä jopa kilpailuhenkisillä tarjoiluilla. Kodin siisteyteen myös panostetaan enemmän, kun tiedetään vieraiden olevan tulossa. Aikaisemmin kyläilyt olivat enemmän hetken mielijohteesta tehtyjä vierailuja, jolloin ei edes tullut mieleenkään soittaa isäntäväelle kotona olon varmistamiseksi. Tällöin ei myöskään ollut isäntäväkeen kohdistuvia odotuksia. Syy tähän muutokseen ovat varmasti monet. Elämän rytmimme on muuttunut kiireiseksi, jolloin emme löydä vapaata aikaa vierailulle muutoin kuin sopimalla ne pitkän ajan päähän. Ja jos saamme yllättäen pienen hetken vapaa-aikaa haluamme vain olla tekemättä mitään emmekä lähde kyläilemään. Helppo yhteyden pito edes auttaa myös siihen, että luodaan sovittuja tapaamisia. Meille on muodostunut myös kynnys vierailla toistemme luona ilman kutsua. Johtuneeko tämä yksityisyyden kunnioituksesta ja kotirauhan antamisesta? Varmasti molemmissa kyläily tavoissa on puolensa. Välillä kyllä itse muistelen haikeudella lapsuuden aikoja, jolloin vain ajelun päätteeksi pistäydyttiin jonkun tutun luona kahvilla taikka usein sunnuntaina ovikello soi ennalta arvaamattomasti ja kohta oli vieraita kodissamme ja kahvipannu kuumana. Yllätysvierailijoita on lupa ottaa vastaan, vaikka siivouksesta olisi vierähtänyt tovi. Ja silloin ei tarvitse stressata, vaikka kaapista ei löytyisi muuta kuin se kahvi ja pehmentyneet piparit. Istuukohan silloin itse emäntäkin kahvipöydässä paremmin läsnä hetkessä nauttien vieraista, kun ei ole tarvinnut etukäteen stressata vieraiden saapumisesta, uskoisin näin. Olemme myös kyläilijöinä erilaisia, jotkut lähtevät hetken mielijohteessa vierailemaan, kun kutsu käy. Toiset taas ovat hyvinkin hitaita liikkeissään ja ehkä ovatkin usein juuri niitä, jotka kutsuvat enemminkin kuin tulevat kutsutuksi. Molempia tarvitaan. Itse lukeudun tuohon jälkimmäiseen, sillä nautin siitä ,että meillä käy vieraita, varsinkin niitä yllätysvieraita. Tämä johtunee varmasti siitä, että olen itse hyvin huono lähtemään kotoa mihinkään sekä ajatuksesta, että kotona on helpompaa lasten kanssa. Kyläilyt toistemme luona tuo joka tapauksessa arkeen piristystä olkoon ne sitten ennalta suunniteltuja taikka yllättäviä vierailuja.  |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |
RSS Feed
EKOHOITOLA NORAHEkokosmetologi - Ekomeikkaaja
Noora Härmä Kansanparantaja Jussi Härmä Ihoden Kylätie 86 27320 Ihode |
|
