|
Lepo, hiljaisuus, yksiolo ovat asioita, jotka nivoutuvat yhteen ja ovat yhdessä sekä erikseen hyvin tarpeellisia arjen jaksamisessa. Ja jotka ovat välillä myös hyvinkin haastavia toteuttaa käytännössä. Levon tärkeyttä ei varmasti osata koskaan riittävästi painottaa ja miten se vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti iästä riippumatta. Lapsista huomaamme heti, kun ne ovat lepoa vailla. Kiukuttelu ja huono mieli kasvaa, silloin ei mikään ole hyvin. Me aikuiset sen sijaan olemme hyviä näyttelijöitä itsellemme sekä muille ja havahdumme usein liian myöhään kuinka levon tarpeessa olemmekaan. Ikäihmiset ovat jo oivaltaneet levon tärkeyden ja voivat ottaa useammatkin päivänokoset, jos siltä tuntuu. Potematta kuitenkaan huonoa omaatuntoa siitä, että päivä on mennyt ihan ”hukkaan” nukkuessa. Itsestäni ainakin huomaan heti, kun olen levännyt tarpeeksi, mutta väsymystä osaan piilotella jo aika taittavasti. Levänneenä hermoni ovat löyhät kuin lehmällä ja muistan tehdä arjen asioita rennolla asenteella, kun taas väsyneenä pienimmätkin vastoin käymisestä arjessa kiristävät hermojani ja tavalliset kotihommat tuntuvat ylitsepääsemättömän raskailta. Siinä missä lepo auttaa meitä jaksamaan etenkin fyysisesti niin siinä samassa hiljaisuus auttaa meitä jaksamaan henkisesti. Hiljaisuutta voi olla vaikea tämän päivän maailmassa löytää taikka saavuttaa, mutta kun siinä onnistuu huomaa jo pienen hetken jälkeen miten oma jaksaminen parantuu ja olo on kuin uudesti syntyneellä. Hiljaisuudella ei välttämättä tarkoiteta konkreettista hiljaisuutta vaan hetken kääntymistä sisäänpäin ja rauhoittumista. Toiset voivat harjoittaa meditaatiota tämän tilan saavuttamiseksi, kun taas toiset löytävät hiljaisen hetkensä luonnosta tai jostain ihan muusta. Itselle hiljaisuuden saavuttaminen on joskus lähes tulkoon mahdotonta, vaikkakin juuri silloin se olisikin kaikkein tärkeintä. Saavuttaessani hiljaisuuden ja pysyessäni siinä hetken oloni on sen jälkeen hyvinkin voimaantunut ja tasapainoinen. Yksinolo voi helposti saada negatiivisen kuvan, vaikka kysymyksessä onkin positiivinen olotila. Yksinolo on eri asia kuin yksinäisyys. Toiset ihmiset kaipaavat enemmän yksinoloa kuin toiset, mutta uskon, että se tekee meille jokaiselle silti hyvää ainakin pieninä annoksina. Yksinolo auttaa meitä muistamaan myös itsemme, jonka hyvin usein laiminlyömme. Yksinolo antaa aikaa tutustua todelliseen minäämme ja ajatuksiimme sekä tunteisiimme, jolloin meidän on helpompi olla itsemme kanssa. Yksinolo ei välttämättä tarkoita tekemättömyyttä se voi olla juoksulenkki, kirjaan uppoutuminen, käsitöiden tekeminen, kotiaskareiden puuhailu tai aivan joku muu. Itse huomaan saavuttavani yksiolon arjen tohinan keskellä, kun uppouduin täysin kotiaskareisiini ja pois suljen tohinan ympärilläni. Kesä aika antakoon vilkkaan sosiaalisen elämän lisäksi meille aikaa levolle, hetken hiljaisuudelle sekä retken itseemme. 
0 Comments
Hyvä ystävä on kultaakin kalliimpi sanotaan ja näin varmasti myös onkin. Sen olen myös itse monesti huomannut ja todeksi havainnut. Ystävän arvokkuuden ja tärkeyden huomaa viimeistään silloin, kun elämä näyttää meille sitä kurjempaa puolta. Ystävä voi olla kuka tahansa, oma äiti, aviomies, sisko, veli, oma tytär taikka sitten ihan joku toinen. Ystävyys ei katso sukupuolta, ikää, ei ihon väriä, eikä ammattia. Ystävyyteen tarvitaan vain sanaton yhteys kahden ihmisen välillä. Elämässämme kohtaamme välillä ystäviä, jotka ovat hetken tärkeimpiä ihmisiä meille, mutta elämä kuljettaa syystä tai toisesta meitä molempia eteenpäin ja tiemme erkanevat. On myös ystävyyssuhteita, jotka ovat saaneet alkunsa jo varhaisina vuosina ja jatkuvat läpi elämän. Ystävyys voi muodostua heti ensi tapaamisella tai hitaasti kypsyä vahvaksi siteeksi. On ystäviä, jotka asuvat lähes naapurissa, joiden kanssa on helppo jakaa arjen raskaus, mutta on myös ystäviä joiden kanssa ystävyys säilyy pitkästä välimatkasta huolimatta. Ystävä jaksaa kuunnella vuodatustamme, kun elämä runtelee itsetuntoamme. Ystävä on myös aidosti onnellinen puolestamme, kun on ilon ja naurun aika. Ystävä uskaltaa myös olla erimieltä kanssamme ja antaa kritiikkiä, kun olemme sitä vailla. Hyvä ystävä onkin ihminen, Joka pitää kädestämme kiinni, kun meitä pelottaa kulkea eteenpäin elämässämme. Joka kuivaa kyyneleemme, kun ne valuvat poskiamme pitkin. Joka halaa lujasti, kun tarvitsemme kosketusta. Joka potkaisee takapuoleemme, kun tarvitsemme rohkaisua. Joka iloitsee kanssamme, kun onnistumme elämässämme. Ystävyydessä määrä ei korvaa laatua. Ja olisikin tärkeää, että meillä jokaisella olisi edes yksi ystävä, joka olisi jakamassa elämämme eri vaiheet. Käydessämme koulua, joku tulisi juttelemaan kanssamme, kun seisomme yksin seinän vieressä. Ollessamme väsyneenä lasten kanssa kotona, joku tulisi kylään ja piristäisi päiväämme. Ja silloinkin, kun olemme ikäihmisiä miten onnellisia olisimmekaan, kun olisi joku, jonka kanssa saisimme jakaa iltapäiväkahvit. Olen onnekas, että minulla on muutama hyvä ystävä. Ystäviä, joiden kanssa voin olla täysin oma haavoittuva itseni ja, joille voin soittaa ja vuodattaa koko lavallisen murheita. Ystäviä, jotka ovat osa elämääni. Liian harvoin kiitämme ystäviämme olemassa olostaan, joten tässä teille ystäväni: KIITOS, että kuulutte elämääni ja olette todellakin kultaakin kalliimpia.  Kaikkien saatavilla oleva ”somemaailma” kuhisee kuin muurahaiskeko koko ajan aiheet vain vaihtuvat silmänräpäyksessä. Kanavia löytyy keskustelupalstoista Facebookiin ja blogeista vlogeihin. Kanavat ovat oiva apu, kun haluaa tuoda omia mielipiteitä esille, jakaa kokemuksia ja saada ääntään kuuluviin sekä ehkä jopa kapinoida ympäröivää maailmaa vastaan. Joskus julkaistu teksti voi olla kuin keppi muurahaiskeossa, joka saa aikaan hurjan kuhinan yli somekanavien ja johon ottavat osaa tavallisten tallaajien lisäksi julkisuuden henkilöistä professoreihin ja poliitikkoihin. Viime viikkokin osoitti sen miten suuren koko kansan kuohunnan yksi blogi kirjoittaja voi saada aikaan, kunhan aihe on sopivan tunteita ravisuttava ja kirjoittaja julkisuudesta tuttu. Blogeja löytyykin jo huima määrä ja jokainen niitä lukeva löytää varmasti omansa. Blogin, ... jossa kirjoittaja muistuttaa ehkä itseään … jonka kirjoittajalla on mukaansa tempaava kirjoitustyyli … joka käsittelee asioita, jotka kiinnostavat itseään Mutta myös sellaiset blogit herättävät mielenkiintoa, jotka tuovat vahvasti mielipiteensä esiin, vaikkei lukija välttämättä itse allekirjoitakaan niitä. Itse olen hyvinkin arka tuomaan vahvasti johonkin suuntaan olevaa mielipidettä esiin, koska asiat ovat harvoin niin mustavalkoisia. Jos esimerkiksi puhutaan lasten käyttäytymisestä olen mieluummin hiljaa kuin tuon oman kantani esiin. Aihe on mitä arin ja me äidit, jos ketkä olemme hyvin haavoittuvaisia. Vaikka omaan viisinkertaisen kokemuksen lasten kasvatuksessa en silti osaa kasvattaa muita kuin omia lapsiani ja välillä tuntuu että olen siinäkin epätoivon partaalla. Nähdessäni julkisilla paikoilla muiden lapsia tunnen ennemmin myötätuntoa kuin arvostelua heitä kohtaan, sillä tiedän ettei asiat ole juurikaan niin miltä ne ulkopuolisesta näyttävät. Miten jokainen lapsiaan kasvattaa vaikuttaa varmasti moni eri tekijä omasta ajatusmaailmasta omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin kasvatuksesta. Mutta ikäväkseni voin todeta myös sen, että ympäröivillä ihmisillä ja yhteiskunnalla voi olla hyvinkin painostava osuus asiaan. Tärkeintä kuitenkin on muistaa tässäkin asiassa, että niin kuin me aikuisetkin olemme erilaisia niin ovat myös lapsetkin ja se mikä kasvatus metodi sopii toiselle voi olla toiselle täysin sopimaton. Parasta kuitenkin blogeissa on kirjoittajan avoimuus omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan, jolloi myös lukija voi parhaimmillaan tuntea tunteen ettei olekaan yksin omien ajatustensa kanssa.  Loma on aina kaivattu ja odotettu olkoonpa se sitten kesä- tai talviloma taikka pelkkä pidennetty viikonloppu. Loma on aika, jolloin voi hetken hengähtää arjen aherruksesta ja laittaa rutiinit naulakkoon odottamaan töiden sekä koulun alkua. Loma-aikaan latautuu suuri määrä odotuksia ja suunnitelmia sekä ehkä jopa paineita siitä, että olisi mahdollisimman rentoutunut töiden taas alkaessa. Välillä voi tuntua myös siltä, että loman loputtua menemmekin töihin lepäämään. Loman alkaessa monet toivovat varmasti kädet kyynärpäihin asti ristissä, että sää suosisi omaa loma-aikaa. Ilmastonmuutos on tehnyt sen, että sään ennustamisesta on tullut mahdotonta ja heinäkuun helteisiin ei ole luottamista. Tästä johtuen varmasti enenevissä määrin ihmiset suuntaavat lomalla pois kotimaastaan varman auringon toivossa. Toisille loma on elämysten kokemista. Lomaa on voitu jo kuukausi kaupalla suunnitella ja aikatauluttaa missä kaikkialla käydään loman aikana, että ehditään kokemaan mahdollisimman paljon. Ja sitten on joukko ihmisiä, jotka tekevät tehokkaasti koko loman ajan rästiin jääneitä kotitöitä tai talon/mökin kunnostus projekteja. Onneksi joukkoon mahtuu myös se porukka, joka osaa ottaa loman lomana eikä paljon suunnittele ja stressaa. Meillä loma-ajat kulkevat vahvasti lasten koulun loma-aikojen mukaan. Vaikka itse en sen suuremmin lomaa pidäkään niin lasten kokoaikainen kotona oleminen vaikuttaa myös itseeni. Odotan aina kuin kuuta nousevaa loppu keväästä, että koulut loppuisivat ja sen myötä myös loppuisivat aamu heräämiset ja läksyjen tarkastamiset. Mutta jo viikon kuluessa huomaan salaa toivovani koulun alkua, vaikka loma onkin vasta alussa. Meillä menee uni rytmit jo heti ensimmäisten päivien aikana päälaelleen, valvotaan yöt ja nukutaan aamut. Ruuan valmistus nousee paljon isompaan merkitykseen, kun lapset ovat kotona eivätkä saakaan koulusta sitä ruokaa. Sen lisäksi he kulkevat ympäri huushollia valittaen tylsyyttään ja tekemisen puutetta sekä esitelmöivät minne kaikkialle pitäisi mennä ja mitä tehdä. Onneksi loman jatkuessa hekin löytävät oman lomarytminsä ja sopeutuvat joutilaisuuteen. Muuten olisin jo ensimmäisten joukossa ehdottamassa lyhennettyä kesälomaa koululaisille. Loppujen lopuksi loma on meille itsellemme sekä perheillemme aika, jolloin toteutamme pieniä haaveitamme ja tapaamme ystäviä sekä sukulaisia. Aika, jolloin voimme aamulla herätessämme päättää jäädäkkö sänkyyn vielä puoleksi tunniksi vai mennäkkö aamukahville pihanurmelle. Tärkeintä lomassa on se, että se on juuri oman näköisemme ilman ulkopuolisten asettamia paineita ja vaatimuksia. Onnistuneen loman jälkeen voimmekin todeta arjen olevan kuitenkin sitä parasta aikaa.  |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |
RSS Feed
EKOHOITOLA NORAHEkokosmetologi - Ekomeikkaaja
Noora Härmä Kansanparantaja Jussi Härmä Ihoden Kylätie 86 27320 Ihode |
|
