Katsoessani peiliin, läpi ulkoisen kuoren, mitä siellä näen?
Kuka oikeastaan olen? Olenko se tyttö, joka viihtyy enemmän sivusta seuraajana porukassa kuin keskipisteenä olijana, mutta jonka sisällä kuohuu kapina maailman vääryyttä kohtaan. Vai Olenko se satujen prinsessa, joka rakastui nuorena (toisten mielestä ehkä jopa liian nuorena) elämänsä prinssiin ja uskoo sinisilmäisesti ikuiseen rakkauteen. Vai Olenko se äiti, joka pukee väsyneenä villatakkinsa väärinpäin ja yrittää selvitä arjen haasteista päivä kerrallaan. Vai Olenko se nainen, joka on löytynyt kolhujen kautta oman tiensä kulkea tätä kuoppaista elämänpolkua hymyssä suin . Kaikista kohdista löydän itseni. Ehkä olenkin kaikkia näitä ja vielä jotain muuta. Sen lisäksi jokainen teistä luo vielä oman käsityksen siitä kuka minä olen. Vääriä vastauksia ei ole, ehkä vain hiukan vajaavaisia. Olemme ihmisenä kerrostumia, joissa on erilaisia puolia, jotka näyttäytyvät eritilainteissa eritavalla. Näistä muut ihmiset muodostavat käsityksen siitä keitä me olemme. Nämä käsitykset voivat erota paljonkin toinen toisistaan, sillä jokainen lähestyy meitä vielä omasta yksilöllisestä näkökulmastaan. Välillä meistä voi tuntua jopa siltä, että me itsekin ihmettelemme keitä me oikeastaan olemme. Nyt kysynkin, Kuka sinä olet?
2 Comments
Saduissa tämä ihme on väritetty kauniiseen haikara tarinaan.
Uskonnoissa tämä ihme on kehystetty suuremman voiman antamana lahjana. Tieteellisesti tämä ihme katoaa käsitesanojen viidakkoon, jolloin ihme on enemmän sekava kokonaisuus kuin yksinkertainen lopputulos. Lapsen syntymä on aina ihme olkoonpa lähestymistapa mikä tahansa. Se on myös elämää muuttava tapahtuma, vaikka kysymyksessä olisikin sitten ensimmäinen taikka kolmas lapsi. Vielä edellisinä päivinäkään ei osaa edes aavistaa, mitä se päivä tuo tullessaan, kun lapsi on osa perhettä. Toisille tämän ihmeen saaminen ei vaadi kuin "yhteisen pesukoneen alusvaatteille". Ja taas toisinaan tätä ihmettä joudutaan odottamaan hartaasti ja jopa tarvitsemaan ulkopuolista apua lapsen saamiseen. Lapsen syntymä herättää myös paatuneemmassakin ihmisessä tunteita. Se antaa isovanhemmille (ja myös muille läheisille) mahdollisuuden kokea vauvan tuoksu ja lapsen riemu ilman velvoitteita. Ennen kaikkea, kun tämä ihme tapahtuu se tekee meistä äideistä äitejä. Siinä samassa ihmeen hetkessä me äidit saame myös taidon olla mitä parhaimpia äitejä juuri omalle lapsellemme. Siihen emme tarvitse "Miten olla äiti" -oppikirjoja, vaan hitusen ymmärrystä ja rutkasti armollisuutta itseämme kohtaan. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |