|
Lasten syöminen tuo haasteita arkeemme. Se ruokalaji mikä oli eilen lemppari on huomenna siirtynytkin inhokkilistalle. Toiset lapset ovat synnynnäisesti hyviä syömään, joille maistuu ruoka kuin ruoka. Toiset taas voivat olla hyvinkin epäileviä mitä tahansa ruokaa kohtaan. Yksilöllisten syiden lisäksi joka paikka on pullollaan erilaisia suosituksia ja ohjeistuksia siitä miten kasvavan lapsen tulisi syödä ja missä suhteessa ravintoaineita olisi hyvä saada. Useimmiten myös nämä tiedon jyväset voivat olla suurestikin ristiriidassa keskenään. Miten sitten me arjen sankarit osaamme poimia ne tärkeimmät faktat ja jättää vähemmän tärkeät huomioimatta potematta samalla huono äiti -kompleksia. Oman haasteensa tänä päivänä tuo myös huimassa kasvussa olevat ruoka-aine allergiat ja herkistymät. Ne voivat sekoittaa kerta heitolla koko perheen ruokailutottumuksia, varsinkin jos allergisia tai allergia-aineita on enemmän kuin yksi. Siinä onkin taiteilemista ruokia valmistettaessa. Tämän lisäksi haluaisimmme varmasti olla vielä niitä pullatuoksuisia äitejä, jotka tekevät kaiken alusta asti itse. Äitejä, jotka jauhavat jyvistä jauhoja. Äitejä, jotka tekevät luomuraaka-aineista monipuolista hyvää ruokaa. Äitejä, jonka lapset syövät mukisematta hymyissä suin lautasen tyhjäksi. Meillä ainakin ollaan valovuosien päässä tästä. Yleensä pyörittelen niitä muutamia hyvin yksinkertaisia riisi-makaroni-peruna ruokia vuorotellen päivästä toiseen. Takuuvarmoja, vaikkakin lähes tulkoon joka kerta joku lapsistani yllättää minut kertomalla ettei enää pidäkään juuri tästä ruuasta. Haaveilen kyllä erilaisista ruokakokeiluista, kun katselen haltioituneena mitä ihanampia ruokaohjeita netistä taikka lehdistä. Mutta arjen aherruksessa on helpompaa pysyä niissä tutuissa ja turvallisissa sekä vähän ehkä tylsissäkin ruuissa, kuin yllättää perhe jollakin uudella erilaisella kokeilulla, jonka onnistumisesta taikka maistuvuudesta ei voi mennä takuuseen. Suurin lohdutus kuitenkin meille äideille on se, että lasten mielestä oman äidin tekemä ruoka on maailman parasta, vaikka se olisikin yksinkertaisuudessaan makaronin keittämistä ja tonnikalapurkin avaamista. Sillä loppujen lopuksi äidin rakkaus lastaan kohtaan muuttaa ruuan kuin ruuan taivaalliseksi. 
0 Comments
Meille ihmisille kasvaa karvoja lähes joka paikkaan, halusimme niin tai emme. Karvat eivät ole turhia haitukoita vaan niillä on myös useita tärkeitä tehtäviä kehossamme kuten kehon suojaaminen ja kehonkielen viestittäjänä toimiminen. Karvan kasvuun vaikuttaa monikin asiaa kuten geeniperimä ja hormonitoiminta. Toisille karvan kasvu voi olla myös isokin ongelma. Suurimpana karvan kasvupaikkana on tietenkin hiukset. Ne voivat aiheuttaa haasteita, kun emme oikein tiedä miltä haluaisimme niiden näyttävän. Tyytymättömyys on usein läsnä hiuksia ajatellessa, sillä usein ne kenellä on vaaleat ja suorat haluavat tummat ja kiharat sekä toisinpäin. Mielemme muuttuu myös usein hiusten suhteen ja kampaajat saavatkin olla oikeita taikureita toteuttaessaan suurimpia toiveitamme hiustemme suhteen. Kiitos heille. Hiusten lisäksi kulmakarvat ja ripset ovat usein muokkauksen kohteena. Kulmia nypitään, kestovärjätään piirretään kynällä ja pigmentoidaan kukin omalla tyylillään. Kulmat ovatkin edullinen kasvojen kohottaja ja katseen raikastaja. Samoin ripset saavat väriä ripsiväristä lähes aina ulos lähtiessämme. Nyt myös kestoripsien laitto on saanut suuren suosionsa niiden näyttävyyden ja vaivattomuuden takia. Karvoja kasvaa tietenkin paljon myös muualle ja suurin osa onkin täysin huomaamattomia, mutta moni haaveillee silti sileistä sääristä, siisteistä bikinirajoista ja karvattomista kainaloista. Myös huulikarvojemme lisääntyminen ja tummuminen vaihdevuosien lähestyessä voi tuntua kiusalliselta ja moni haluaakin niistä eroon. Karvojenpoistoon onkin monia vaihtoehtoja sen iän ikuisen höylän lisäksi. On monenlaisia laitteita ja aineita, jotka mahdollistavat karvojenpoiston siellä kotona kuitenkaan kiihdyttämättä karvan kasvua. Helpoin vaihtoehto kuitenkin on käydä poistattamassa karvansa halutulta alueelta hoitolassa, joko vahalla tai sokerilla. Karvojen poisto näillä menetelmillä on nopea ja lähes kivuton toimenpide. Se hoitaa samalla ihoa sekä hidastaa ja heikentää karvan kasvua. Itse olen karvojeni kanssa melko sinut. Hiukseni ovat pitkät täysin luonnollisessa tilassa olevat, jotka käyn leikkauttamassa naapurissamme kerran vuodessa. Sutasen ne nutturalle aamuisin niihin sen enempää ajatusta uhraamatta. Kulmani yritän pitää kuosissa pinsetein ja kasvipohjaisella kestovärillä. Muuten annan karvojeni kasvaa luonnollisessa tilassa ja etenkin talvisin olen melko apina karvojeni puolesta. Sääri-, kainalo- ja bikirajakarvoja siistin tarpeen vaatiessa etenkin kesäaikaan luonnonmukaisella vahalla. Tyttärenikin on nyt myös saapunut siihen ikään, että hän kävelee perässäni kuin herhiläinen ja esittää perusteluita siitä, miksi minun pitäisi poistaa vahalla hänen lähes näkymättömät karvansa. Niin tai näin karvat aiheuttavat meille jokaiselle enemmän tai vähemmän päänvaivaa iästä tai sukupuolesta riippumatta.  Elä hetkessä taitaa olla tämän hetken trendilauseita. Helppoa, mutta samalla jopa niin vaikeaa, että siitäkin tulee stressi. Elämässä on paljon asioita, joista on tietty olettamus minkälaisia niiden pitäisi olla, miltä näyttää tai miten kuuluisi toimia. Olkoon kysymyksessä sitten puutarhanhoito, kodinhoito, ammatti, lastenhoito, työ, ikä, remontointi… Olettamus voi olla suoraan muilta ihmisiltä, yhteiskunnalta, ympäröivästä kulttuurista tai oman mielemme kehittämää. Nämä asiat tekevät hetkessä elämisen haasteelliseksi, kun vaatimuksia satelee joka puolelta. Jopa hetkessä elämisestäkin voi tulla taakka, jos siihen pyrkii väärin perustein ja tavoin. Minusta hetkessä elämisen pitäisi olla pysyvä olotila, joka ei vaadi ponnistelua vaan on täydellisen hellittäytymisen tila, jolloin voi olla täysin oma itsensä. Ilman paineita itseltä, muilta tai maailmalta. Tehdä asioita silloin kun oikeasti itse haluaa ja jättää ne asiat tekemättä, jotka eivät tunnu hyvältä vaikka niin olisi aina tehtykin. Mallia voisimme ottaa hellittämisen ja hetkessä elämisen mestareilta, kissoilta.  Kuukautiset, menkat, puolukkapäivät, moonikset... ja ennen kaikkea merkki naiseudesta. Nämä rakkaat veren vuodatus päivät mahdollistavat meille halukkaille myös lapsen saannin. Mutta kuinka helpottunut itse ainakin olinkaan raskauksien aikana siitä, että niitä ei ollut. Kuukautisia odotamme kuin kuuta nousevaa murrosiän alussa ja tuntuu ettei se päivä saavu ikinä. Se on merkki naiseksi kasvamisesta, joka jännittää ja pelottaa hurjasti. Kun ”ne” sitten vihdoin alkavat huomaamme usein kuinka paljon helpompaa elämä olikaan ennen "niitä". Ei tarvinnut suunnitella menojaan kuukautiskierron mukaan, olo oli ollut huoleton ja vapaa. Kuukautisiin liittyy monia asioita, kuten kierron säännöllisyys tai epäsäännöllisyys, fyysiset kivut, mielialan vaihtelut. Joka tapauksessa ne puhdistavat kerran kuukaudessa niin kehomme kuin mielemmekin. Kuukautisten jälkeen olomme on kokonaisvaltaisesti kevyempi. Olen huomannut, että ikää tullessa lisää sekä lasten saannin jälkeen kuukautisvuoto on tasoittunut ja ne ovat hyvinkin tasaiset ja säännölliset. Suurvuodot ovat onneksi taakse jäänyttä elämää. Mutta voi sitä tunnemaailman purkausta, mitä ne aiheuttavat. Mielialan vaihtelut eivät siis ole hävinneet minnekään Enää en pidä kirjaa kuukautiskierrostani, mutta omaa kehoani ja mieltäni tarkkailemalla tiedän kyllä missä kohtaa mennään. Vatsani on turvoksissa kuin ilmapallo ja mieleni äkäinen kuin ampiainen pari päivää ennen kuukautisten alkua. Ja voi sitä herkkyyden määrää ja hellyyden kaipuuta, kun kuukautiset sitten alkavat. Mieheni ei tarvitse sanoa kuin puolikas sana väärään suuntaan niin itkupurkaus on valmis. Kauhulla odotankin niitä aikoja, kun meidän koko naiskatras potee veren vuodatusta. Säälillä ajattelen perheemme miespuolisia, mitenköhän he luovivat neljän naisen hormonihöyryjen joukossa. Miten sitten suojautua vuodolta? Vaihtoehtoja kyllä löytyy siteistä tamponeihin ja niiden merkki kuin koko valikoima on laaja. Myös ekologisuus on alkanut vaikuttamaan kuukautissuoja valikoimaan sekä tietoisuus haitallisten kemikaalien olemassaolosta valitettavasti tälläkin saralla. Itse olen viime kertoina kokeillut kuukuppia. Se jos jokin on ekologinen ja taloudellinen valinta. Olen saanut yllättyä myös suuresti sen käytön helppoudesta ja siisteydestä. Mukana tuli selkeä ohje sen käyttöön sekä pieni pussi kuukupin säilytykseen. Laitto sujui helposti, liekö syynä paikkojeni löysyys viiden lapsen jäljiltä vai yksinkertaisesti tuotteen hyvä suunnittelu niin tai näin se toimi. Aluksi pidin lisäsuojaa epäillessäni sivuvuodoilta, mutta pian koin senkin turhaksi. Suosittelen.  Tänä päivänä joka paikka pursuaa ideoita sisustamiseen. Tuutataan siitä, mikä milloinkin on trendikästä, minkä väriset sohvatyynyt kannattaisi ostaa tai millä värillä maalata eteisen seinät. Sisustustavarat ovat saaneet oman osastonsa ruokakaupoista ja sisustuslehtien valikoima on laajentunut hurjasti, kunhan vain löytäisimme sen oman tyylisemme lehden, sieltä kaikkien muiden joukosta. Samanlainen kirjo ellei jopa laajempi löytyy nettimaailmasta on blogeja, yhteisöjä, kauppoja, vinkkisivustoja sun muita, mitkä liittyvät sisustamiseen. Meidät ”maallikkosisustajat” voidaan myös jakaa moneen eri lokeroon, on teeseitse- tyypeistä, desing- tyyppeihin ja kaikkea siltä väliltä. Vuosissa ei kuitenkaan tarvitse mennä montakaan vuotta taaksepäin, kun sisustus oli varsin vieras asia tavallisten ihmisten keskuudessa. Ostettiin vain sellaista tavaraa, millä oli käyttöä sitä sen enempää ajattelematta, näyttääkö se hyvältä taikka sopiiko se kokonaisuuteen. Huonekaluja ei juurikaan uusittu kuin pakon edessä saatikka vaihdettu niiden paikkaa. Koti oli käytännöllinen paikka sen viihtyvyyteen sen enempää panostamatta. Itse olen aivan omanlainen sisustaja jo ihan tyylillisestikin. Meillä myös vaihtavat huonekalut paikkaansa tiheään tahtiin, jopa huonetta tarpeen niin vaatiessa. Olenkin saanut kuulla kerran jos toisenkin vitsailua huonekalujeni siirtelystä. Minä siis "mööplaan" suurella sydämellä. Suurin syy tähän "mööplaamiseen" on varmasti tarve. Isossa perheessä tarpeet voivat muuttua nopeallakin tahdilla. Toinen syy on tietenkin se, että kaipaan kotiini, jotain uudistusta ja raikastusta. Eihän sitä aina voi olla ostamassa uusia sisustustavaroita, jos koti kaipaa piristystä. Ja jo olemassa olevien huonekalujen siirtely on huomattavasti edullisempaakin. Samalla, kun siirtelee tavaroita ja huonekaluja tulee poistettua ihan huomaamatta tarpeettomia tavaroita pois ja koko koti raikastuu kerta heitolla. Sisustuksen ollessa pinnalla se voi tuoda myös paineita koteihin. Kaikilla ei välttämättä ole kiinnostusta edes koko touhuun, taikka rahaa toteuttaa koko sisustustyyliä, minkä haluaisi. Lehdet ja netti pursuaa toinen toistaan upeimpia sisustuskuvia, mutta missä on se todellinen arjen jälki. Se kun lähdetään aamulla kiireellä murokippojen jäädessä pöydälle ja illalla tullaan väsyneenä kotiin rojahtaen sohvalle. Niin silloin, jos joskus alkaa sisustuskuvien kokonaisuus säröillä. Mitä jos julkaisisimmekin elämän näköisiä kuvia ja samalla saisimme hiukan kevennettyä ympäröivän maailmamme paineita.  |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |
RSS Feed
EKOHOITOLA NORAHEkokosmetologi - Ekomeikkaaja
Noora Härmä Kansanparantaja Jussi Härmä Ihoden Kylätie 86 27320 Ihode |
|
