Terve itsekkyys

Milloin itsekkyys sitten on tervettä ja milloin ei.
Milloin oman itsensä ajattelu on hallitsevaa ja milloin taas hyvä lisä.
Raja on häälyvä ja joskus jopa hankala huomata, kun sen ylitämme. 

Maailma on pullollaan esimerkkejä miten paljon epäoikeudenmukaisuutta itsekkyys on aiheuttanut niin pienissä kuin suurissakin mittakaavoissa.
Onkin hetkijä, jolloin on hyvä meidän jokaisen katsoa peiliin ja riisua edes ripaus itsekkyyttä pois. Voi olla, että on joskus jopa vaikeaa nähdä omaa itsekkyyttä, mutta vastaavasti voi olla hankalaa myös sallia itsellleen, sitä tervettä itsekkyyttä. On hyvinkin vaikeaa ottaa tilaa tai aikaa itselleen tuntematta syyllisyyttä, silloin, kun on elänyt jo pitkän ajan vain toisia varten.

Lapsuuden aikana etsimme itseämme, kuka oikeastaan on minä itse. 

Seuraavaksi "minä itse" alkaa puskeemaan nuoruuden aikana ulos kysymyksinä ja vastauksina, mitä minä haluan, mitkä ovat minun toiveeni ja haaveeni. 

Pikku hiljaa elämän myötä itsekkäät ajatukset vähenevät lasten, elämän kolhujen, ja menetysten kautta. 

Kunnes huomaamme, että olemme ehkä kadottaneet itsemme lähes kokonaan. 
​
Tämän jälkeen tuleekin taas aika, jolloin voimme löytää itsemme uudestaan ja olla itsekäitä, kohtuudella.