Äidit eivät pääse tänä päivänä helpolla (Onkohan koskaan päässeet?). Sosiaalinen media tuuttaa milloin minkäkin asian puolesta tai vastaan. Milloin jäähypenkkiä suosivat äidit ovat juuri parhaimpia kasvattajia ja milloin taas vapaan kasvatuksen edustajat onnistuvat parhaiten saamaan tasapainoisia lapsia. Uskoisin näin, että asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta ja kokemus on osoittanut, että oma ajatukseni kasvatuksesta oli aivan erilainen ennen lasten saantia kuin nyt. Viiden lapsen äitinä olen myös huomannut sen, että minkälainen kasvatus sopii toiselle lapselle ei välttämättä sovi taas toiselle ollenkaan, vaikka kysymys olisi saman perheen lapsista. Kasvatuksen lisäksi media pommittaa meitä äitejä oikeanlaisesta ravinnosta, medialaitteiden käytöstä, ulkoilemisesta, virikkeellisyydestä ... Lista on loputon, joten ei ihme, että äidit stressaantuvat jo pelkästä lukemisesta saatikka käytäntöön laittamisesta niin kuin äitiys ei olisi omalla yksinkertaisuudellaankin haastavaa ja väsyttävää.
Äitinä oleminen on ollut minulle tunteiden vuoristorataa, rakkaudesta kiukkuun, naurusta itkuun, huolehtimisesta luottamiseen. Äitinä olemisessa on ollut myös päiviä, jolloin olen saanut vuolaasti tuntea hehkutusta äitiyden onnistumisesta suurin rakkauden tunnustuksin ja rutistuksin. Mutta yhtä nopeasti olen saa palautuksen maan pinnalle saadessani rakentavaa kritiikkiä epäonnistuessani äitiydessä täysin tai olemalla muuten vain kaikin puolin ”nolo”. On ollut hetkiä äitinä, jolloin olen kokenut olevani yhtä suurta kysymysmerkkiä ja täysin hukassa siitä miten, sillä hetkellä äitinä pitäisi ajatella ja toimia. On ollut myös ne hetket, jolloin olisin halunnut nostaa kädet ylös ja todeta, etten enää jaksa, olen ihan loppu. Ennen kaikkea äitinä oleminen on tehnyt minusta elämää kohtaan rennomman. Äitiys on antanut minulle mahdollisuuden olla armollinen itseäni kohtaan, ja olla erehtyväinen. Äitinä olen saanut vuodattaa ilon ja surun kyyneleitä lasteni vuoksi. Ja välillä hukassa ollessani, itseäni etsiessäni olen löytänyt elämälleni tarkoituksen, olla äiti lapsilleni. Kiitos.
0 Comments
Leave a Reply. |
kuka olen...Luontoa rakastava, elämää tarkkaileva käsillä tekevä nainen, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Arkisto
May 2019
kategoria |